Sydän toivoa täynnä

Elämä voi muuttua yhdessä yössä.
Edelllispäivän ongelmat tuntuvat mitättömiltä, suorastaan naurettavilta.
Olo on epätodellinen.

Juuri ennen joulua saimme kuulla, että yksi läheisimmistä ihmisistäni on sairastunut vakavasti.
Henkilöstä tai yksityskohdista ei enempää, se ei ole minun tarinani kertoa.
Minun tarinassani on vain läheisen huoli ja pelko tulevasta, joka vaikuttaa syvästi joka päiväiseen elämäämme.

Tuntuu kuin aikapommi tikittäisi.
Tik-tak-tik-tak
Tuntuu avuttomalta tietää, ettei voi tehdä mitään muuta kuin luottaa lääkäreihin.
Luottaa siihen, että he tekevät parhaansa samalla tietäen, että aina ei sekään riitä.
Tuntuu epäreilulta, tuntuu vihaiselta, tuntuu surulliselta.

Mielessä on miljoona kysymystä joihin ei ole vastausta.
Miten minä selviän jos pahin tapahtuu?
Miten kerron asiasta lapsille?
Muistavatko he hänet isompana?

Näen hänen silmistään, että hän pelkää.
Minä en voi tehdä mitään muuta kuin olla siinä lähellä.
Hän on onneksi toiveikas, mutta sivulauseessa vilahtaa aika hänen jälkeensä.
Hän on suunnitellut, huolehtinut muiden hyvinvoinnista, kuten aina tähänkin asti.
Hän on aina ollut se tukipilari.

Itsestä tuntuu, että olen täällä, mutta en kuitenkaan ole.
Minulla oli paljon suunnitelmia tämän blogin sisällöstä ja harmittaa todella, että olen pettänyt lupaukseni ja tämä onkin ollut ihan jotain muuta. Kirjoittaminen on aina ollut minulle mieluisaa puuhaa ja nyt viimeaikoina se on ollut kovin vaikeaa. Tuntuu etten saa yhtään järkevää lausetta aikaiseksi mistään oikeasta asiasta, mistään mitä piti kirjoittaa. Minä olen koittanut saada ajatuksiani muualle uppoutumalla johonkin turhanpäiväiseen vaatehömppään, tiedän ettei sen pitänyt näin mennä, mutta silloin on hetkiä jolloin maailmasta katoaa kaikki se muu ja hetken on vain jotain kaunista ja ihanaa. Ennen pakenemiskeinoni oli urheileminen, ei varmasti olisi pahitteeksi palata siihen taas.
Muistuttaakseni itseäni, että kaikki on vielä mahdollista.
Sydän toivoa täynnä!

Yksikään sydän

ei milloinkaan

lakkaa suosiolla

lyömästä

Yksikään ruohonkorsi

ei kysele keneltäkään

lupaa saada kasvaa

Yksikään unelma

ei milloinkaan

halua jäädä unelmaksi

~T.Tabermann

30 Comments

  • Reply
    eliina
    15.1.2012 at 12:45

    Tiedän niin tuon tunteen. Yhdessä hetkessä koko elämä muuttuu, ja millään turhanpäiväisellä ei ole enää mitään väliä.

    Äitini sairastui reilu vuosi sitten vakavasti, ja toivoa ei paljon annettu. Lopulta leikkaus meni kuitenkin hyvin, ja äiti on nykyään hyvässä kunnossa. Mutta en koskaan unohda niitä kauhunhetkiä ennen leikkausta.. Vaikka tilanne on nykyään hyvä, niin pieni pelko itää kuitenkin sydämessä jatkuvasti. Enää en pidä mitään itsestäänselvyytenä, en varsinkaan läheisiäni.

    Toivon sinulle oikein paljon voimia jaksaa, ja tosiaan sydämen toivoa täyteen! Ihmeitä tapahtuu jatkuvasti! 🙂

  • Reply
    Maija
    15.1.2012 at 13:08

    Läheisten sairaudet, etenkin vakavat sellaiset, ovat todella vaikeita ja uuvuttavia itsellekin. Ainoa mitä voi tehdä on antaa aikaa läheisille, niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Toivoa ei kuitenkaan saa koskaan menettää ja se meitä ihmisiä onneksi paljon kannatteleekin. Voimia ja jaksamista teidän koko perheelle! Olette ajatuksissani!

  • Reply
    Sirkku
    15.1.2012 at 14:43

    Voi ei, elämä voi todella muuttua yhdessä hetkessä… 🙁 Voimia! <3

  • Reply
    SiniK
    15.1.2012 at 14:46

    Itse aina ajattelen, että pitää vaan jaksaa uskoa. Vaikka sekään ei aina riitä, niin muutakaan ei oikeastaan voi tehdä.
    Paljon,paljon jaksamista teille <3

  • Reply
    Anonyymi
    15.1.2012 at 14:57

    Sinun blogi,sinun teksti.Sinä kirjoitat ihan oman valintasi ja tuntemustesi mukaan,älä yhtään mieti miellyttääkö lukijoita,jos ei miellytä,se on lukijoiden ongelma.Siirtyköön muualle,blogeja riittää.
    Voimia rankkaan elämäntilanteeseen!
    -johanna

  • Reply
    -Satu-
    15.1.2012 at 15:16

    Kirjoitit todella koskettavasti ja sait kyyneleeet silmiin. Huoli rakkaasta lähesestä ihmisestä on tuttua täälläkin. Valitettavasti tuollaisissa tilanteissa ei voi tehdä muuta kuin toivoa parasta. Paljon jaksamisia sinne <3

  • Reply
    MirvaƸ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ
    15.1.2012 at 16:01

    Voi ei,voimia sinulle!

  • Reply
    titti
    15.1.2012 at 16:21

    Tsemiä! <3 Niin kauan on toivoa kun jaksaa uskoa parhaaseen.
    Olen menettänyt monta läheistä ihmistä muutaman vuoden aikana, muistot säilyy, mutta haavat ei parane kai koskaan.

  • Reply
    Anonyymi
    15.1.2012 at 16:30

    Voimia ja jaksamista! On vaikeaa, kun läheinen sairastaa. Ei voi oikein muuta kuin olla tukena ja toivoa parasta! Toivosta ei kannata luopua! Joskus se kantaa pidemmälle kuin uskommekaan! Jos pääset edes hetkeksi muihin ajatuksiin kirjoittaessasi blogia, niin tee se hyvällä omalla tunnolla! Se on osa selviytymistä, ja vaikka läheisellä on vaikea sairaus, ei se tarkoita sitä, että emme saisi elää. Kyllä elämässä silti täytyy olla valopilkkuja ja jostainhan sitä on itselle voimaa ammennettava, että jaksaa lasten kanssa ja myös tukea läheistä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Ja paljon TOIVOA!

  • Reply
    Hanna
    15.1.2012 at 17:24

    Toivottelen täältä paljon voimia ja jaksamista vaikeana aikana.Lämmin halaus sinne!

  • Reply
    Hanna
    15.1.2012 at 17:25

    Voimia! <3

  • Reply
    - M -
    15.1.2012 at 18:17

    Voimia ja jaksamisia!

  • Reply
    Marika
    15.1.2012 at 18:48

    Hurjasti voimia Sini <3!

    Muista, että tämä on sun blogi, kirjoitat tänne mistä haluat ja milloin haluat. Iha miten parhaimmalta tuntuu.

  • Reply
    Riikka
    15.1.2012 at 18:59

    voimia ja ihanasti kirjoitettu.

    Riikka

  • Reply
    Elina
    15.1.2012 at 19:32

    Paljon voimia ja jaksamista teille sinne!

  • Reply
    -Anni-
    15.1.2012 at 19:50

    Tsemppiä ja jaksamista!

  • Reply
    Eeva
    15.1.2012 at 20:16

    Voimia uskoa ja toivoa! Ole itsellesi armollinen, sydän tuntee parhaiten.

  • Reply
    adimon
    15.1.2012 at 20:38

    Kauniisti kirjoitettu.
    Samaa mieltä olen minäkin, että tämä on sinun blogi ja tietenkin kirjoitat mistä haluat, välillä tulee varmasti sitä vaatehömppää enemmänkin, mutta eihän sitä tarvi lukea jos ei halua. Oikein paljon jaksamisia sinne <3

  • Reply
    Nina
    15.1.2012 at 20:42

    Voimia Sini!

  • Reply
    Mari
    15.1.2012 at 20:50

    Tämä blogi on aivan upea ihan sellaisena kun sinä itse sitä haluat pitää, sulla on hyvä tyyli kirjoittaa kaikesta, se riittää. Eihän sun tätä tarvii muille pitää, kirjoitat juuri siitä mistä milloinkin itse haluat 🙂 Voimia ihan hirveästi!! Päivä kerrallaan jokaisesta nauttien, aina on toivoa.

  • Reply
    Heini
    15.1.2012 at 20:59

    Voimia sairastuneelle ja läheisille <3
    Älä murehdi, älä yritä väkisin…
    Kirjoitat kun siltä tuntuu, kirjoitat miltä tuntuu.

  • Reply
    Anonyymi
    15.1.2012 at 21:32

    Voimia elämääsi. Toivotaan kuitenkin ihmettä ja onnellista tulevaisuutta <3

  • Reply
    Iita
    15.1.2012 at 22:41

    Jaksamista ja halauksia sinne ♥ Muista Sini ettet ole velkaa täällä kenellekään, kirjoitat mitä haluat,milloin haluat! Jos joku aihe ei jotain kiinnosta niin ei ole pakko lukea 🙂

  • Reply
    Sini
    16.1.2012 at 09:12

    Kiitos kaikille ♥

  • Reply
    Anonyymi
    16.1.2012 at 10:01

    Voimia!

    Vaikeimpina hetkinä muista lapsiasi ja sitä tulevaisuutta, jonka heille rakennat; ajattele sitä, mikä tekee sinusta sinut ja sinun elämästäsi sinun elämäsi. Ja jos pahin tapahtuu, muista, että mennyttä ja muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, ne ovat aina heijastuksina sinun elämässäsi.

    t. Erittäin paljon blogistasi pitävä anonyymi lukija, jonka äiti mnehtyi syöpään viime vuoden loppupuolella

  • Reply
    Nanna
    16.1.2012 at 10:47

    Kovasti voimia <3

  • Reply
    airamanna
    16.1.2012 at 16:07

    Voimia ja jaksamista!

  • Reply
    Anonyymi
    16.1.2012 at 16:23

    Paljon voimia! Tiedän tunteen, mutta muista että huonojen uutisten myötä pienetkin hyvät uutiset tuntuvat yllättävän hyviltä. Ja elämässä pitäisikin muistaa nauttia niistä pienistä asioista ja iloista, moni joka jää odottamaan jotain suurempaa, saa odottaa ehkä jopa turhaankin. Meilläkin syksyllä tuli tieto läheisen uudelleen sairastumisesta, miten pahalta se tuntuikaan.. ja kuinka tärkeä tämä ihminen tyttärellemme on. Nyt näyttää hieman paremmalta, mutta koskaan ei tiedä minkä verran aikaa meille kullekin on annettu. Vielä kerran toivotan sinulle ja kaikille asiaa koskettaville voimia!

  • Reply
    Piuku
    16.1.2012 at 19:27

    Voimia sinulle Sini! Ja muista oikeutesi pitää blogi sellaisena, kuin itse tahdot. Älä anna vääräleukojen vaikuttaa sen sisältöön millään lailla, siihen mitä, miten usein/harvoin, mistä postaat. Kaikkien meidän toimintaamme vaikuttavat asiat, jotka eivät ole näkyvissä erityisesti täällä ruutujen äärellä oleville vieraammille ihmisille. Myös näillä syvällisempien tarinoiden odottajien ja vaatepostauksia arvostelevien (todennäköisesti vain yksi tyyppi) toiminnalle on joku syy, jota hän voi mennä sinne peilin eteen etsimään. Mitä hän saa siitä, että koettelee sinun nahkasi kestävyyttä? Jokaisella meillä on yksityiselämämme, sinunkaan ei tarvitse avata yksityisyyttäsi tai selittää sen enempää, kuin mihin olet valmis tai mitä haluat. Meille sinun vakilukjoillesi, joita tässäkin kommenttiketjussa on monenmonta, teet erinomaista bloggaamista juuri siten kuin olet tehnyt tähänkin asti. Ajattele meitä eikä sitä yhtä sarvipäätä, joka ei osaa löytää kauniita ja hyviä asioita kanssaihmisistään. Pidä pintasi Sini ja vaikeina aikoina hae lohtua juuri siitä, mikä tuo hyvää mieltä. Sitä ei tarvitse selittää.

  • Reply
    Lensku
    18.1.2012 at 13:37

    Toivotan paljon voimia sulle!!! Ja enkeleitä läheisellesi olkapäälle <3. Ja osaan hyvinkin samaistua tällä hetkellä tuohon tunteeseen että kun on joku asia, mikä häilyy kokoajan mukana, niin on vaikea kirjoittaa muusta. Kun oikeasti haluaisi ehkä vain purkaa ja purkaa, mutta kun se ei ole sinun tarina, eikä minunkaan murheeni ole minun tarina. Kirjoitat juuri sen verran kuin jaksat ja voit. Ja jos se auttaa niin silloin se ei ole huono asia vaikka kirjoittelisit vesimelonilajikkeista. Voimia.

Leave a Reply