Luontopolkua etsimässä

 Mieleeni tuli tuossa jokin aika sitten luontopolku, jossa lapsena tykkäsin käydä paljon.
Asuimme siinä lähellä ja useat leikit tuli leikittyä ystävien kanssa kyseisessä metsikössä.
Päätimme pakata eväät mukaan ja lähteä metsästämään kyseistä polkua, omat muistikuvat olivat jo hiukan hatarat kun viimeisestä visiitistä on kulunut lähemmäs 20 vuotta.

Ensin pieni taivallus hiekkatietä pitkin. Matka kesti vähän odotettua pidempään, sillä ”mitä itte” halusi lykätä rattaita…

 Matkalla totesimme myös, että puolukkaa tulee paljon! Koko metsä oli ihan punaisena. Puolukat näyttävät olevan Aatun herkkua, kummallista!Mustikat taas eivät kelvanneet ollenkaan…
Meillä muutes kuin retkelle lähdetään, niin ei mene varmaan kymmentä minuuttiakaan kun kysytään ”Koska syödään eväitä?” Tuntuvat olevan aina se tärkein juttu ja tietysti kaikki maistuu paremmalta kun ne saa itse tehdä, pakata ja syödä ulkona. Molempien lasten herkkua on hapankorppu, sitä meillä oli siis mukana ja oli siinä päälläkin jotain, Aatu vain söi taas omalla tyylillään 😉

Pikkuinen tauko olikin ihan paikallaan kun mun piti oikein miettiä, että mistäs se polku taas lähtikään.
Hauskaa miten paikasta tuli mieleen niin monia muistoja. Noilla kivillä me aina hypittiin ja tuonne puuhun mä kerran kiipesin, tipuin ja satutin itseni. Tästä me aina laskettiin pyörillä alas ja kisattiin kuka ehtii ekana. Mökki, jonka edessä omat lapset söivät nyt eväitä, oli silloin pelottava paikka. Kerrottiin aina juttuja, että siellä asuu joku vihainen vanha mies, joka inhoaa lapsia. Kieltämättä hiukan mahanpohjassa muljahti kun näin tuon ränsistyneen mökin, sitäkään en ollut enää edes muistanut! Omituinen tunne tuli miettiessä, että siitä on oikeasti kohta se 20 vuotta aikaa. Tässä mä olin taas, tällä kertaa mukana ihan eri kaverit.
Vihdoin se polkukin löytyi, tutut tietokyltit nököttivät vanhoilla paikoillaan..
Matkanteko oli vaan melkoisen hidasta, sillä pienempi ”mitä itte” halusi nyt kävellä…

…ja sitten välillä istahtaa syömään sitä mitä käteensä sattui saamaan.
Isompi malttamattomana taas täpisi ”Mennäänjo, mennäänjo!” kun kiire olisi ollut sille seuraavalle kyltille.
Täältä tullaan, hitaasti mutta varmasti! Samalla sekunnilla kun kuvan räpsäisin, kuului Eevin huutoa ja kuulemma isosta puusta oli hyökännyt joku ötökkä silmään 😉 Taustalla näkyykin silmäänsä pitelevä neitokainen ja hetken aikaa sitä ötökkää kaiveltiin sieltä silmästä pois..
Seuraavaa kylttiä etsiessämme saimme huomata, että luontopolku tyssäsi kuin seinään.
Metsää oli kaadettu suurelta alueelta juuri siltä kohtaa missä polku meni ja ilmeisesti polun tilalle tulee tulevaisuudessa asuntoalue. Ehkä polku olisi jossain kauempana vielä jatkunut, mutta emme sitä tällä kertaa löytäneet. Lupasin Eeville, että tulemme vielä joku päivä kahdestaan katselemaan ja Eevin kysymys oli ”Pakataanko taas eväät mukaan?” 😀

12 Comments

  • Reply
    Eppusen kaapilla
    26.8.2012 at 08:03

    Ihanat retkeläiset! 🙂 Voi ne hyökkäävät öttiäiset, se on kyllä superärsyttävää jos menee silmään. 🙂
    Meillä on kans tuo Aarrekidin huppari ja se on kyllä ihanin ikinä! Tykkään tuosta kuosista tosi paljon. <3

    • Reply
      Sini
      26.8.2012 at 08:35

      Joo,m mä jo ajattelin, että mikä sieltä oikein hyökkäsi kun sen verta kova huuto tuli 😉 Katoinkin, että Epulla oli just sama kuvissa, tuo on kyllä tosi kiva kuosi munkin mielestä!

  • Reply
    jarna
    26.8.2012 at 08:25

    Ihana retki! Meillä liikutaan ja evästetään paljon luonnossa. Tottakai eväät maistuvat paremmalle ulkona kuin kotona nautittuna, niin maistuu itsellekin 🙂

    Mistä tuo Eevin ihana pipo on?

    • Reply
      Sini
      26.8.2012 at 08:37

      Se luonnossa liikkuminen on lapsista niin jännää. Nyt vain vähän hankalaa kun Aatu ei vielä kunnolla tuolla metsässä pääse kulkemaan, mutta ei myöskään suostu kannettavaksi 😉 Pipo on NopsuPopsun ruusukepipo, meillä on tämä myös harmaana ja juuri heidän facebook sivuilla ihastelin sitä mustaa, että jos keräisi koko setin 😉 Noita saa tilattua ihan missä värissä tahansa ja erilaisilla ruseteilla myös..

  • Reply
    Mindianna
    26.8.2012 at 09:01

    Meidän tyttö tykkäsi 1-vuotiaana puolukoista ja pihlajanmarjoista, mutta ei mustikoista :). Nyt 5-vuotiaana syö puolukoita, pihlajanmarjat sylkee pois, mutta mustikat taitaa olla parhaita :).

  • Reply
    maiju
    26.8.2012 at 10:34

    Nuo retket ovat ihan huippuja lasten (ja miksei aikuistenkin;)) mielestä. Ei tarvitse kuin mainita sana retki, niin meillä ollaan jo ulko-ovella vaatteet päällä valmiina odottamassa…

  • Reply
    Heini
    26.8.2012 at 12:28

    Kiva reissu 🙂 Söpön näköiset Converset Aatulla!

  • Reply
    Petuli
    26.8.2012 at 16:36

    Mekin haeskeltiin tänään yhtä tiettyä luontopolkua ystävän ohjeiden perusteella, mutta ei löydetty juuri sille. Muita kivoja reittejä kyllä ja olipas mukavaa 🙂 Meillä E söi aikoinaan pienenä pelkkiä puolukoita. Nyt sitten taas ei enää niitä ollenkaan mutta kaikkea muuta kyllä 😉

  • Reply
    Kati
    26.8.2012 at 18:07

    Olipa jännittävä retki 🙂 Kivoja kuvia myös. Retkieväät ovat lasten mielestä retken parasta antia. Meilläkin tyttö vetelee luonnon helmassa aina kauhean määrän evästä, mutta auta armias, jos annat kotona saman satsin välipalaksi. Eihän siitä käydä kuin vähän näykkäsemässä.

  • Reply
    Meeri
    26.8.2012 at 19:58

    Me käytiin kanssa elokuun ekalla viikolla kiertämässä joku 4km luontopolkureitti, ensimmäinen luontopolkuretki jossa Pinja on käynyt ja jaksoi vielä tosi hyvin kävellä koko retken, matkalla oli paljon pitkospuita ja toki ne eväät. Tosin kohokohta taisi olla Pinjalle se kun näki ihan aidon kyykäärmeen, tokihan neiti sitä säikähti, mutta jäi kyllä Pinjalle niin hyvin mieleen ja muisti tottakai kertoa käärmeen näkemisestä myös päiväkodissakin. 🙂

  • Reply
    Anonyymi
    31.8.2012 at 08:52

    Ihana retki! Metsässä kulkeminen kehittää tasapainoa ja kehonhallintaa. Lapselle todella hyödyllistä, mutta aikuiselta vaaditaan hermoja 🙂

  • Reply
    Anonyymi
    31.8.2012 at 09:00

    Retkellä voi myös kerätä syksyn lehtiä askarteluun ja käpyjä maalattavaksi. Ja puolukoistahan voi tehdä vaikka vispipuron (mä en kyllä oo koskaan tehny, äidin tekemä on kuitenki aina parasta). 😀

Leave a Reply