…on meidän Aatu, jos pitäisi yhdellä sanalla kuvailla.
Eevi on ollut pienestä pitäen melkoisen vilkas lapsi, jonka sanavarastoon ei taida edes kuulua sana kävely.
Jokapaikkaan juostaan, aamusta iltaan, ihan siihen saakka kunnes silmät lupsahtavat kiinni. Sitten vedetään sikeitä se 12 tuntia ja aamulla duracell-pupu on taas skarppina uuteen päivään. Aatu oli mielestäni vauvana paljon rauhallisempi kuin siskonsa aikoinaan, mutta nyt muutaman kuukauden aikana tästä rauhallisesta pojasta on kuoriutunut varsinainen velmu!
Ensinnäkin se kiipeäminen.
Kaikkialle.
Lastenhuoneesta on pitänyt ottaa pikkuiset lastentuolit pois, sillä tämä yksi kiipesi koko ajan niitä pitkin pikkupöydälle ja heilui siellä kuin heinämies. Alakerran porttia ei parane unohtaa hetkeksikään auki, tämä kyllä löytää tiensä rappusiin välittömästi. Yksi lempipaikoista on nyt takan reunalle kiipeäminen, meillä kun siinä on sellainen pieni taso ja noin 25 kertaa päivässä hänet saa sieltä nostaa alas. Syöttötuolista kiivetään pois ja mennään istumaan keittiön pöydälle. Ostoskärryistä kiivetään pystyyn juuri silloin kun äiti on maksamassa ostoksiaan. Onko tämä kiipeilyjuttu jotenkin sisäänrakennettu pojille? En muista, että Eevi olisi koskaan ollut mikään kiipeilijä…
Lastenhuoneessa lempipuuhaa on laatikoiden tyhjääminen ja niihin kiipeäminen.
Ylipäätänsä kaiken tyhjääminen.
Meillä ei ole minkäänlaisia ”lapsilukkoja” missään laatikoissa eikä erityisemmin mitään tavaroita ole nosteltu ylös turvaan. No meillä ei oikeastaan olekaan mitään sellaisia koriste-esineitä tai muuta pientä, jonka rikkoontumisia tarvitsisi pelätä. Muistelin, että Eevi nuorempana oli hetken aikaa kiinnostunut kaikista laatikoista ja niiden availuista, mutta säntillisesti kun kiellettiin, meni oppi perille ja ne lakkasivat kiinnostamasta. Mielestäni oli hyvä, että kotona tavarat jätettiin paikoilleen niin ei sitten kylässä tarvinut juosta koko ajan perässä katsomassa ettei toinen riko mitään.
No aivan erimaata on kyllä tämä nuorempi! Keittiönkaappien tyhjääminen taitaa olla se toinen lempipuuha. Ja lastenhuoneen vaatelipaston ja eteisen lipaston ja ja ja….
Niin ja kun äiti tulee katsomaan, niin mennään äkkiä karkuun ja nauretaan päälle. Velmu.
Itseä ei haittaa vaikka kattilat ja muovikipot valtaisivat hetkeksi keittiönlattian jos sen avulla saa vaikka ruoan tehntyä suht rauhassa. Muutamassa alakaapissa meillä säilytetään kuitenkin lautasia ja isompia lasiastioita ja näiden kanssa saakin sitten olla tarkkana. Ai niin ja yhdessä laatikossa on leivinpaperit ja esimerkiksi pakastepussit ja niitä on saanut rullailla aika monta kertaa takaisin laatikkoon. Onneksi kuiva-ainekaappia ei ole vielä löydetty 😉
Ehkä eniten velmun tästä meidän veijarista tekee kuitenkin ne ilmeet.
Siis ne kun hän itsekin tietää tekevänsä jotain kiellettyä, usein vielä huutaa puuhan äärestä ”KA!” eli katso äiti ja sitten nauraa räkättää päälle suu virneessä. Ei voi oikeastaan sanoa, että hän olisi pahanteossa, sillä eihän lapsi pahaa tarkoita, on vain utelias. Ja toiset enemmän kuin toiset. Joskus kyllä pitää hetken puhaltaa itsekseen ja hokea, että hän on vasta yksivuotias. Sen jälkeen voi ehkä jo nauraa tilanteelle. Kuten muutaman kertana kun Aatu on saanut takanluukun auki ja tyhjännyt hiiliä pitkin olohuoneen lattiaa..
Puuuuuh…
Ehkä nyt on se pahin vaihe juuri menossa.
Kun opitaan kaikkea uutta ja kokeillaan rajoja. Kun ei vielä osata pelätä putoamista ja itsensä satuttamista.
Kun pitäisi vahtia ihan koko ajan. Tai ehkäpä tämä on vasta alkusoittoa ja mitään sen suurempaa selitystä asialle ei ole muuta kuin, että pojat on poikia….
Anonyymi
23.8.2012 at 07:37Tuo kiipeily on niiiin tuttua!!!! Meidän tyttö ei juurikaan ollut kiipeilystä kiinnostunut mutta poitsun pitää kiivetä ihan joka paikkaan. Hän alkoi kiivetä jo paljon ennen kuin oppi kävelemään ja kävely viivästyikin kun kiipeily kiinnosti enemmän:) Tätä on jatkunut yksivuotiaasta lähtien ja nyt poitsu täyttää kolme eli ehkä teilläkin on vasta alkusoittoa, hih! Meilläkin poika vaikutti rauhalliselta yksivuotiaana mutta vauhtia on tullut kehiin todella paljon ja nyt ainoat liikuntamuodot on juokseminen ja tuo kiipeäminen. Olen tullut myös siihen tulokseen että pojat on poikia:) Pitäisköhän asentaa kotiin kiipeilyseinä…?
Heidi
Sini
23.8.2012 at 08:52Hihii, ajattelinkin, ettei se varmaan tässä ollut 😉 Pieni kulttuurishokki tuon ekan "ei-kiipeilevän" jälkeen…
Mammis
23.8.2012 at 07:41Muistan tuon vaiheen niin hyvin meidän kaksospoikien kohdalla! Sai olla ihan mielettömän skarppina koko ajan ja tietty ne oli aina eri paikoissa kiipeämässä, että piti valita kumman ensin pelastaa. Nyt jo naurattaa, mutta silloin oli koko ajan kylmä rinki takamuksen ympärillä 😀 Kyllä, pojat ovat poikia!
Sini
23.8.2012 at 08:52Huh, kylmä hiki tulee jo sun kommenttia lukiessa 😉 Snaoinkin joskus iehelle, että ajattele jos meillä olis kaksi samanlaista!
Ninni
23.8.2012 at 08:04Meillä ei Poika (1;8) niinkään kiipeile (huh!), mutta juoksee joka paikkaan, koko ajan. Ja tuo tyhjentäminen! Juuri nuo samat leivinpaperit ja pakastepussit, dvd- ja cd-levyt, muovikipot ja -kupit, kattilakaapit jne. jne. On paaaljooon aktiivisempi kuin Tyttö oli/on. Ja tuo Velmu – erittäin osuva nimitys myös tälle sankarille. Pojat vaan taitavat tosiaan olla poikia.
Sini
23.8.2012 at 08:53Juu, nuo dvd:t on muutes yksi lempparijuttu kanssa. Sitten ihmetellään kun levyt ei toimi 😉
Oliviah
23.8.2012 at 08:14:)Päiväkodin aloituskeskustelun kaavakkeisiin joku viikko sitten luonne yhdellä sanalla "velmu" , liekö sitten tuo ominaisuus aika monessa pikkupojassa. Ja samaten tuo kiipeily…kaikki porrasjakkarat on jo ajat sitten siirretty varastoon. Joku päivä uhkasin viedä kaikki keittiön tuolitkin ruokailujen väliajoiksi varastoon, kun koko ajan tuoleja kannellaan ympäriinsä varsinkin tiskialtaan ääreen "tiskaamaan". Samalta tuolilta pääsee sitten kätevästi työtasolle keittiön kaappeja tutkimaan.
Sini
23.8.2012 at 08:54Ai oliko!Aika hyvä 😉 Joo meillä ei onneksi vielä keittiön tuolille päästä ja sohvakin on sen verta korkea, ettei sinnekään ihan yllä, mutta nyt on keksitty ottaa auto siihen alle ja kiivetään siitä.
Sari - MrsAgatha
23.8.2012 at 08:27Meillä poika ei ikinä vaikuttanut rauhalliselta, vähän päälle 3 kk:n iässä me tyyppiä autettiin liikkumaan (toinen veti käsistä ja toinen työnsi jaloista) kun muuten suorastaan karjui kun ei itse vielä päässyt. Kova kiire liikkeelle siis ollut jo vauvana! 😀 Meilläkin kiivettiin ennen kuin käveltiin ja joka paikkaan pitää vieläkin kiivetä. Kaikki laatikot oli vauvana pakko tyhjentää ja jokainen paikka tutkia. Ja edelleen tuo on yhtä utelias. Ja se juokseminen. Huhhuh… Ja pyörällä pitää polkea täysillä, rauhallista vaihdetta ei ole. Ja ne virneet kun tekee jotain kiellettyä… Pojat on poikia siis. 😀
Sini
23.8.2012 at 08:55Meillä taas Aatu oli niin rauhallinen vauvana, ei ollut kiire mihinkään. Toisin kuin sisko, joka juoksi jo 10kk iässä. Noh, nyt se ottaa sit vähän takaisin!
Ripu
23.8.2012 at 08:32Ihana Velmu tosiaan! Meillä on Viikeri, joka on pian 11kk tyttö, joka on melkein pari kuukautta jo kävellyt, ja nyt kipaisee sohvalle ja pöydälle ihan suit ja sait. Ilme on myös kuvailemasi kaltainen. Ihania!
Sini
23.8.2012 at 08:55Voi ei, pitää olla silmät selässäkin!
Pikku hiiri
23.8.2012 at 08:42Täytyy sanoa, että meidän perheessä tuo kiipeilyjuttu meni toisin päin. Sara on meidän pikku apina! Heti 1-vuotiaana oppi kiipeämään isoveljen (korkeaan!) kerrossänkyyn. Puistoissa ja päiväkodin pihalla rakastaa isommille tarkoitettuja kiipeilytelineitä ja liukumäkiä. Nyt on oppinut oman tuolinsa avulla kiipeämään myös keittiön tasolle, niin että pääsee kurkistelemaan yläkaappeihin. Ja Sara RAKASTAA rappusia, joita meillä ei onneksi ole kotona!
Sini
23.8.2012 at 08:56Ai teillä oli niin päin!Melkoinen rämäpää neiti asustaa siis siellä 😉 Meillä Eevi on vasta viime aikoina innostunut isoista puistossa olevista kiipeilytelineistä, tosin sinne huipulle mennään ja äitiä hirvittää 😉
Madde
23.8.2012 at 08:42Ihan kun olisit meidän pojasta kirjoittanut! 🙂 Toivon tosiaan että meno tästä pikku hiljaa rauhoittuisi, mutta taitaa vaan pehentua 😀
Sini
23.8.2012 at 08:56Hih, juu niin se taitaa olla. Nyt vaan on pahinta kun toinen ei osaa tulla alas muuta kuin pää edellä!
Kippuralla
23.8.2012 at 09:25Täältä löytyy 2 tyttöä ja 1 poika-samanlaisia villikkoja kaikki 🙂
Sini
23.8.2012 at 10:51Ihania 😉
Kippuralla
23.8.2012 at 20:53Ihania juu, muttei meillä ole ikinä hiljaista tai rauhallista! =D
V oppi kulkemaa rappusia ennenko käveli, samoin oppi kiipeämään tuolille ja siitä ruokapöydälle-kerran olin vessassa niin oli nukahtanut keskelle keittiön pöytää.. myöhemmin oppi siirtämään tuolit niin että pääsi kiipeämään, joten nykyään meillä nostetaan pöydälle kaikki muut tuolit paitsi V:n tt 😀
Ihan uusin juttu 😉 on kiivetä patteria hyväksi käyttäen ikkunalaudalle, ja siitä syöttikseen.
Toinen lemppari on avonainen vessa jossa tehdään kaksi asiaa.
1. rutistellaan vessanraikastinta, ja hierotaan sitä vaatteisiin
2. kiivetään pöntön päälle ja siitä lavuaariin istumaan&pesemään hampaita. Eikä mitään väliä vaikka vessassa ei olisi edes valoja.
V lähti kävelemään ennen 1v synttäreitä, ja on nyt 1v5kk. Tätä on hitusen jatkunut jo.
Miima
23.8.2012 at 09:38Meillä on kaikki 4, niin tyttö kuin pojatkin olleet melkoisia apinoita (tai no, esikoispoika oli vähän vähemmän apina, nämä muut kiipeilleet senkin edestä!) 😀 Ja tuo tyhjentäminen kuuluu vieläkin tän nuorimman (kohta 2½v) repertuaariin… Itsekin annan sitä kattilakaappia tyhjentää, jotta saisin ruokaa laittaa rauhassa ;D
Sini
23.8.2012 at 10:51Juu kattilat on onneksi vielä helppoja kerättäviä!
-Auroran&vaavin äiti-
23.8.2012 at 09:54Varsinainen velmu! 😀
Meillä kaksi tyttöä joista esikoinen ei kiipeillyt ikinä, mutta tämä 1 vee sen sijaan kiipeää kaikkialle! Ostoskärryistä ja syöttiksestä karataan meilläkin parissa sekunnissa ja ompa tuo löytynyt metriä korkean lipaston päältäkin (en edes halua tietää miten se sinne on päässyt…). Että osaa ne tytötkin ;D
Sini
23.8.2012 at 10:52Huh!Ja tuo on niin raivostuttavaa kun ei meinaa kärryissä tai syöttiksessä enää pysyä…
Jessica
23.8.2012 at 10:16Heh niin tutun kuuloista 😀 Meillä milli aloitti kiipeilijä uransa jo paljon ennen kun alkoi kävelemään ja edelleen jatkuu.
Sini
23.8.2012 at 10:52😉 Voi Milli!
Sanna
23.8.2012 at 10:43Voi tiedän! Meidän 11-kuinen tyttö päässyt juuri tähän vaiheeseen ja hirvittää, kun toisella ei ole mitään tajua laskeutumisesta. Mutta yhä ylös yrittää, yölläkin… 😉
Mitä kokoa teidän Aatun Aarrekidit on? Mä en ole ennen ostanut, mutta Puutarha-kuosia on pakko. Nyt pohdin 80 ja 90-kokojen eroa.
Sini
23.8.2012 at 10:53No sepä, kun järkeä ei ole päässä vielä yhtään. Nuo kuvan leggarit on 90cm ja aika reilut, mutta puutarhakuosin paidasta tilasin eka 80 koon ja se oli liian niukka ja vaihdoin sit 90 kokoon. Aatu on varmaan vähän vajaa 80cm nyt.
mrs Ruuhka
23.8.2012 at 10:53Meidän nuorempi tyttö oli kyllä niin kova kiipeilemään, että oksat pois. Kiipesi keittiön pöydällekin pari kuukautta ennen kuin oppi kävelemään! Meillä piti olla kaikki tuolit piilossa. Ja kun neiti oli niin pitkä, niin sai väliovet auki jo 1-vuotiaana, joten ovetkin piti lukita. Tyttö kun oikeasti meni joka paikkaan. Vaikka itse oli koko ajan vieressä. Se oli sekunti, kun tyttö oli vaatekaapissa, saunan lauteilla, tiskialtaassa, isosiskon kirjoituspöydällä tai uunissa. Melkoinen apina tuo on kyllä vieläkin 😉
Sini
23.8.2012 at 20:24Tiedän tunteen. Ei siihen tosiaan tarvita kuin se sekuntti!
Marika
23.8.2012 at 12:31Heh, voisin melkein saman tekstin kirjoitta Neelusta. Isosiskoillaan ei taaperona ollut mitään tälläistä kiipeilytarvetta, tosin Lispe roikkuu kaikkialla, ja yleensä se edellyttää jonnekin kiipeämistä. Neelu taas kiipeili keittiötasoille kauan ennenkuin oppi kävelemään kunnolla, taisi kaikki innostus ja energia mennä siihen kiipeämiseen.
Yritetään jaksaa :)!
Sini
23.8.2012 at 20:25Hih, niin ne on vaan erilaisia!Jaksetaanhan me 😉
-Jassu-
23.8.2012 at 14:34Huh huh, kyllä siinä tulee mukavasti arkiliikuntaa, kun noiden velmujen perässä juoksee ja keräilee tavaroita! .-D
Muistelen jonkun kertoneen, että lapsi oli löytynyt takan (kylmän) sisältä hiilikasan päältä istuskelemasta…
Sini
23.8.2012 at 20:26No kyllä! Huh, voisin hyvin kuvitella tuon tilanteen meille 😀
Elise Mirjami
23.8.2012 at 14:49Meidän Eetu 1,5-v. samalla tavalla penkoo laatikot, tutkii kaiken ja kiipeilee kaikkialle. Kielloista hän vain innostuu. Pitää vain yrittää keksiä aina jotain parempaa tekemistä viikarille, koska kiellot ei tehoa. Ja sitten sekin, että ei pienelle ihmisellä tarvitse olla vielä niin hyvää ymmärrystä tästä maailmasta kuin aikuisella tai isommalla lapsella. He ymmärtävät jättää rauhaan lattialla soivan i-phonen ja telakan,mutta en todellakaan oleta, että meidän Eetu osaisi tehdä niin. Eetun täti jättäisi sen lattialle ja haluaisi kasvattaa Eetusta tottelevamman… minä sitten poimin telakan ja puhelin lattialta turvaan,ennen kuin saan satojen eurojen laskun.
Sini
23.8.2012 at 20:27Juu, ei todellakaan voida olettaa tuon ikäiseltä vielä ihan kovin suurta ymmärryksen tasoa. Totta kai kiellot ymmärretään jo pienenäkin, mutta juurikin se tavaroiden käsittely ym on vähän hakusessa vielä. Meilläkin kaukosäätimet saa kyytiä jos ei nosta tarpeeksi ylös…
Janina
23.8.2012 at 15:21Mitäs tähän nyt sanoisi.. pojat on poikia.. =D Meillä on iän myötä kiipeily edennyt vain hurjempiin svääreihin. Tasapainoa ja rohkeutta testataan koko ajan. Pentele, kun täällä rakennetaan jo torni, jonka avulla pääsee viiiielä ylemmäs. Toivon tosiaan, että Ellen ottaisi hieman rauhallisemmin. =D
Sini
23.8.2012 at 20:28Hahaa, kyllä ne keinot keksii. Ihan uskomattomia!
Eppusen kaapilla
23.8.2012 at 15:23Toi kiipeily oli meilläkin aika hurjaa, mutta oppihan menemään rappuja ylös ja alas aikaisin. ;D
Meilä se "pahin" vaihe oli ehkä tuosta vielä 1/2 vuotta eteenpäin..joten odottelehan vielä mitä pikkumies keksiikään..;-D
Sini
23.8.2012 at 20:28OMG 😀
Kirsi
23.8.2012 at 15:58Ihan niinkuin meilläkin! 😀
En muista, että neiti olisi ollut niin utelias ja kiipeillyt joka paikkaan, siis ihan joka paikkaan mihin vain pääsee. Tai sitten on jo unohtunut 🙂
Meillä kans kaappeja tyhjennetään ahkeraan ja irvistetään päälle, ja kun kieltää ettei saa tehdä alkaa hörskötys. Huoh, mutta eipä tätä vaihetta kauaa kestä. (eihän?)
Ja onhan välillä naurussa pitelemistä, pieni istuu keittiössä, kauhea tavararöykkiö ympärillä ja itse pyörittelee käsissään vispilää, kun huomaa että äiti tuli, hymyillään oikein leveästi.
Sini
23.8.2012 at 20:29Juu, just noin! Meillä oikein odotetaan, että tuus äiti katsomaan mitä oon saanut aikaiseksi 😉
Krista
23.8.2012 at 19:37Kuulostaapa niin tutulta! Kun tuo meidän jäppiäinen 9 kuukauden iässä keksi ottaa jalat alleen ja lähti kävelemään niin siitä asti on kyllä saanut äiti olla sydän syrjällään. Meno on välillä melkoista. Sängylle kiipeää ja juoksee sieltä täyttäpäätä alas. Tv-tasolle on myös kiva kiivetä ja siellä vähän tanssahdella ja sitten hypätä alas 😀 Uusin juttu on tuo kuperkeikka-asento. Siinä se pönöttää pylly pystyssä niin kauan, että äiti tai isi auttaa tekemään kuperkeikan. Valjaat on meillä köytetty stokkeen jo aikapäiviä siksi. Juurikin sen takia, että keittiössä ei voinut selkäänsä kääntää kun poika seisoi jo keittiönpöydällä jonne oli syöttötuolista kiivennyt.
Sini
23.8.2012 at 20:30Juu meillä on kanssa kuperkeikat ja nuo pyllistelyt nyt in! Ja kaikki naamanvääntelyt ja hassut ilmeet…ja tanssiminen!Voi vitsit, nauran ihan vääränä kun musiikki alkaa soimaan ja toinen jammailee 😉
Maissi
23.8.2012 at 20:08Itse olen sitä mieltä, että taitaa olla taas niitä temperamenttieroja, eikä niinkään sukupuolisidonnaisia piirteitä. Osa piirteistä varmasti myös kasvatuseroja, miten poikia ja tyttöjä tiedostamattakin kasvatetaan ja käsitellään eri tavalla. Tuo sanonta "pojat on poikia" kalskahtaa aina korvaani. Meillä on kaksi tyttöä, jotka molemmat todella velmuja ja energisiä. Nuorempi tosin omaa vahvemman kiipeilyvietin, eikä kolhuilta todellakaan olla vältytty valvonnasta huolimatta. Hankin juuri hänelle repun valjailla, toivoen sen hieman vähentävän karkumatkoja yleisillä paikoilla. 😉
Sini
23.8.2012 at 20:31Juu varmasti on noin, kuten edellä olevista kommenteista käykin ilmi, niin osaa ne tytötkin. Itse uskon, että meillä sukupuolta enemmän vaikuttaa se, että kyseessä ei ole se ensimmäinen lapsi. Ekaa tuli hyysättyä ja varjeltua vähän liikaakin, ei varmaan edes ehtinyt kiivetä mihinkään kun äiti oli jo paikalla. Toka saa nyt rauhassa toteuttaa itseään ja äitikin on ymmärtänyt ekan jälkeen, ettei ne ihan pienestä rikki mene ja tekemällä oppii.
Maija
24.8.2012 at 05:54Samaa mieltä siitä, että temperamenttieroja ovat. Meillä on kaksi tyttöä ja nuorempi on kyllä se, joka kiipeää ihan ja joka paikkaan. Vanhempi ei niinkään. Osittain johtuu varmaan juurikin siitä, että on juuri se toinen lapsi, mutta osin on kyllä ihan eri luonteinenkin. Vauvana juuri se hieman rauhallisempi, joka enemmän tarkkaili, mutta kun jalat sai alleen, niin mennään ihan ja joka paikkaan. Joka paikka on kiinnostava ja kaikki pitäisi nähdä, kaikessa pitäisi olla mukana ja jos ei saa (isosisko haluaa leikkiä jotakin yksin), niin armoton huuto ja mielenosoitus. 🙂
Sini
25.8.2012 at 19:50Juu ehdottomasti se luonne vaikuttaa myös!
anna
24.8.2012 at 07:49Ihana tuo kurkistuskuva! =) Meilläkin vilkas tyttö, rakastaa hyppimistä ja nykyään pitäisi aina olla ottamassa kiinni pöydiltä tai milloin mistäkin. Pakko kylläkin vähän toppuutella välillä. Tykkää ottaa myös keinussa vauhtia seisaallaan ja ikää on siis vähän alle 2,5 v.
Sini
25.8.2012 at 19:50Hui, hurjapää! 😉
-Satu-
24.8.2012 at 21:42Valloittava velmu siellä ♥
Eikö ole jännä kuinka samoista aineksista voi tullakin kaksi niin erilaista lasta 🙂 Meilläkin tytöt ovat monessa asioissa aivan toistensa vastakohdat.
Sini
25.8.2012 at 19:51Tätä mä olen kyllä miettinyt, että miten voikin olla kaksi niin erilaista, mutta joissain taas niin samanlaista lasta.
Anonyymi
25.8.2012 at 19:43Kuulostaa niin tutulle, nimimerkillä kolmen vilkkaan pojan äiti.
Monta kertaa huokailen ja ajattelen, että olisi varmasti erilaista hoitaa tyttölasta.
Tytöt kun *yleensä* on rauhallisia.
Mutta kai tytöilläkin on omat heikkoudet. Onko se sitten nirsous vai mikä?
Sini
25.8.2012 at 19:53Meillä Eevi ei ole kyllä ollenkaan rauhallinen, mutta en muista, että hän olisi pienenä ollut tuollainen jokapaikanhöylä kuten veljensä. Ei juurikaan kiipeillyt tai penkonut kaappeja, mutta muuten vauhtia piisasi ja piisaa edelleenkin..Nirsous on meillä tullut nyt pikkuisen esiin joissain ruoissa, mutta näistä on ainakin tähän asti selvitty puhumalla ja kaikkiruokainen tyttö asustaa täällä edelleen 😉