Ihania päiviä

Anskuli

ihana kirjoitus, totta joka sana <3
Kyllä nuo lapset opettaa niin paljon ja ovat sellasia aarteita ettei tosikaan <3
Vaikka välillä on vaikeita ja haastavia hetkiä, niin kyllä ne iloiset ja onnelliset hetket voittaa kaiken!!

Anonyymi

Heippa.
On ihanaa että on ihmisiä jotka pysähtyy ajattelemaan näitä elämän ainutkertaisia hetkiä. On tosiaan vaan yksi aika jokaisen pikkuihmisen kohdalla jolloin saa olla liki yhtä äidin kanssa ja haalia sitä perusturvallisuutta ja lämpöä, matkalla kohti kylmää maailmaa ja sitä kun pitää olla niitä eväitä pärjätä yksin ja luottaa äidin sijasta itseensä. Maailma olisi tuhannesti parempi paikka jos jokainen äiti rakastaisi lastaan ja toivoisi tälle hyvää ja edes yrittäisi olla turvallinen äiti. Turvallinen äiti on myös hän jolla joskus on niitä päiviä että mikään ei suju, ei vaan se joka on aina viilipytty. 🙂

Itselläni on tälle vuodelle kaksi hetkeä mielessä, jolloin ajattelin että heippa ja kiitos, meitsi lähtee. Ensimmäinen oli kesällä kun toinen pikkulapsi kaatoi 1,5l maitotölkin klumpsuttamaan lattialle ja sen huomattuani toinen huutaa keittiön syöttötuolissa : Pissa! Kaksi valtaisaa levinnyttä lätäkköä, kaksi liikkuvaa lasta ja yksi äiti joka ajatteli tulevansa hulluksi. Toinen hetki oli tänään kun toinen teki kaikki temppunsa ja vein samantien yliväsyneen päiväunille. Menin autolle hakemaan toisen pienen autosta ja sillä oli toisesta kengästä koko kengännauha irti kädessä. Mikä epätoivon hetki. Kengät lensi auton lattialle ja illalla pitää hakea tämä nyöritystehtävä sisälle kun olen tarpeeksi kerännyt voimia siihen ::DD

Suurissa huolissa (lapsen sairastaessa ja valvottaessa esim)ja oikeissa ongelmissa itsehillintä pitää hyvin ja osaa olla aikuinen, onneksi näin päin että kuppi kaatuu pienistä jutuista ;;))

Tsemppiä meille äidille. Saa huutaa ja olla hölmö, kunhan muistaa että aikuiset osaa pyytää anteeksi, halata ja sopia. Pian riidan jälkeen.

Marika

Ihana kirjoitus Sini. Ja niin totta.
Tosin olen tällä hetkellä hyvinkin tyytyväinen meidän tilaanteeseen, vaikka alkuun vähän harmitti, kaikki on vaan lähtenyt rullaamaan niin hyvin, kun tytöt on tyytyväisiä niin on äitikin ja kuitenkin on niitä kotipäiviä jolloin saadaan touhuta kaikessa rauhassa <3 tässä hetkessä elämistä ja siitä nauttimista näinkin.

Kotiäiti

Mä rakastan näitä sun tällaisia postauksia. Kiitos! <3

Pia

Kauniisti kirjoitettu, totta joka sana. Juuri tuotahan äidin elämä on. Jotenkin sitä kokee asiat aivan uudella tavalla tultuaan äidiksi, pelko ja huoli nousevat ihan uusiin ulottuvuuksiin, mutta niin nousevat myös ilo ja onni. Se pakahduttava onnen tunne, kun katsoo omia pieniään, se on niin parasta! <3

-Mrs P-

Voi niin totta!! Ensimmäisen kanssa olin niin epävarma ja koin että tein kaiken väärin kun lapseni ei ollutkaan kuin oppikirjasta. Mutta kun toinen syntyi, annoin mennä. Ja huomasin etten olekkaan paskempi mutsi, joskus tietty mut anyway 🙂 Ja kiva huomata että olemme aika saman ikäisinä saanet esikoisemme. (minä olin 23v)

Tanja

Totta joka sana. Ihanaa kun osaa jo hellittää ja nauttia. Tehdä asiat niin kuin omassa sydämessään ja voimavaroissaan hyväksi kokee. Ensimmäisen kohdalla niistä oppikirjoista ja muiden vaatimuksista tulee vaan kamalasti ressiä ja syyllisyyttä. Nyt osaa jo nauttia tästä ihanasta hetkestä kun lapset ovat lähellä ja pieniä. Kiitos Sini taas hyvästä tekstistäsi. 🙂 (Tuo keinu on niin kiva! Mekin ollaan vähän käyty testaamassa)

mini mamalisti

Ihana teksti ja kuvat. Niin samoja ajatuksia. Kiitos.

Anonyymi

ihana kirjoitus!

Anu

Pakko kertoa kun Eevi tuli uniini viime yönä 🙂 Olin laivalla yksin (ilman lapsia) ja sitten tulit sinä ja lykkäsit Eevin laivaan laukkuineen. Mä sitten otin Eevin huolehdittavaksi ja mentiin hyttiin katsomaan mitä laukuista löytyy. Neidillä oli mukana varmaan suurinpiirtein kaikki lelut 😀 Siinä sitten leikittiin ja kierreltiin laivalla. Ihme uni.