Missähän on se paikka jonne häviää kaikki tavarat? Kuinkahan paljon elämästämme kulutamme aikaa etsimällä asioita, jotka ovat hukassa? Itse olen luonteeltani melkoisen hajamielinen ja päivittäin etsiskelen puhelintani, avaimiani, kaukosäädintä…asioita, jotka ihan hetki sitten olivat just tässä. Voisikohan joku kehitellä jonkun laitteen, joka paikantaisi kaikki hukkuneet tavarat napin painalluksella? Paitsi, että onnistuisin varmaan hukkaamaan senkin.
Eevin serkulta saaduista, rakkaaksi muodostuneista Pipsa Possu hahmoista, se Pipsa meni hukkaan. Olen kääntänyt koko kämpän ympäri eikä sitä löydy mistään ja ihan äsken sillä vielä leikittiin tuossa lattialla. Hyvin mahdollista, että Herra A on ollut asialla ja se tarkoittaa sitä, että Pipsa voi olla iiiihan missä tahansa. Koitin psyykata itseni sisään 1,5-vuotiaan ajatusmaailmaan, että mihin hän olisi sen voinut laittaa, mutta ei löydy. Ja herra ei tietenkään itse myönnä mitään 😀 Eeville selitin, että Pisa on nyt hukassa, mutta kyllä se vielä löytyy ja minulle esitettiin kysymys ”Äiti, missä se hukka oikein on?” Nii-in, sen kun tietäisi. Sieltä samasta paikasta löytyy varmaankin laatikollinen tavaraa ja sata paritonta sukkaa.
Pipsaa etsiessäni mietin samalla, että kuinka tärkeäksi lapsille jotkin asiat ja esineet muodostuvat. Nykyään päivitellään sitä, että tämän päivän lapsilla on liikaa kaikkea ja he menevät ihan pilalle tämän materian keskellä eivätkä osaa isona arvostaa mitään. Onhan heillä enemmän kuin esimerkiksi mitä itsellä oli lapsena. Olen kuitenkin huomannut, että ainakaan meillä Eeville ei tärkeintä ole se itse lelu vaan se, keneltä se on saatu. Ei ole väliä, vaikka Aatu leikkisi niillä hienoimmilla ja uusimmilla leluilla ja saattaisi leikkiessä vaikka rikkoa jotain, mutta rakkaimpiin pehmoleluihin ei ole koskemista. Synnytyslaitokselle isin tuoma pikkuinen Nasu on ollut turvana teho-osastolla ja matkannut mukana tärkeimpänä leluna tähän päivään saakka. Kummien lapista tuoma tuliaskoira nimeltään Aslak on hellitty ihan nukkaiseksi. Serkun antama Pipsa oli tärkeä, koska se oli saatu juuri häneltä.
Rakkaimpiin leluihin liittyy paljon muistoja ja turvaa. Lapsi ihan itse muodostaa käsitykset näistä tärkeistä asioista, ei me aikuiset kerrota, että tämä nalle on nyt sitten sinulle aina tosi tärkeä. Aina sanotaan, että meidän aikuisten pitäisi opettaa lapsia arvostamaan asioita ja sitä mitä heillä on, mutta oikeasti se taitaa olla ihan päinvastoin. Me kun olimme joskus ihan samanlaisia. Lempi Uppo-Nalleni hajosi lopulta ihan palasiksi, sillä niin paljon sitä rakastin ja kuljetin mukanani kaikkialla. Me emme oppineet tapaa keneltäkään, me loimme sen. Jossain vaiheessa kasvoimme aikuisiksi ja unohdimme.
Meillä lapset saavat jouluna kohtuudella lahjoja ja tiedän, että tottahan he ovat niistä innoissaan. Muistan itsekin olleeni. En kuitenkaan pelkää heidän menevän pilalle tästäkään joulusta, sillä ainakaan tällä hetkellä en usko yhdenkään lahjan olevan samalla viivalla pikkuisen Nasun ja Aslakin kanssa.
PS. Haluaisin vinkata teille yhdestä kauniista ja ihanan iloisesta blogista jonka löysin jokin aika sitten. Blogissa on ensinnäkin ihan mahtavia kuvia, mutta myös kivoja tuunaus- ja sisustusvinkkejä.
Kurkatkaa: NO HOME WITHOUT YOU
33 Comments
emmi
18.12.2012 at 06:18Veit kyllä niin sanat suustani. Ärsyttää kun mun sisko ja äiti jo voivottelee tulevaa joulua ja sitä kuinka meidän lapset menee "pilalle" tavarapaljoudessa yms. Kuulemma meidän joulukalenterikin on liikaa (pikkuauto tai nami päivässä), oppivat siihen että teininä pitäs saada kaikki (kallis) heti.. hohhoijaa. Eikä me olla ostettu lapsille kuin pari pakettia/lapsi ja tuskinpa niitä ihan hirveesti sukulaisilta ja kummeilta tulee lisääkään. Tiedän kyllä että ei pienet lapset montaa lahjaa kerralla tarttis, mut jouluhan on vaan kerran vuodessa. 🙂
Sini
18.12.2012 at 10:30Voi harmi tuollainen 🙁 Kohtuus tietysti kaikessa, mutta en mä usko, että yksi päivä lasta ihan pilalle saa.
Anonyymi
18.12.2012 at 07:03Meiltä saattaisi löytyä Pipsa 🙂 Vai löysittekö jo omanne?
Rose
Sini
18.12.2012 at 07:29Voi kiva!Onko se semmoinen, minkä saa tuohon pyörään kiinni? Ehtisitkö laittamaan mulle mailia kaikkimitaolen(ät)gmail.com
Anonyymi
18.12.2012 at 13:02Mun mielestä saa tuohon kiinni. Laitan sulle viestiä ja vaikka kuvan illalla 🙂
titti
18.12.2012 at 07:12Mä en kans ymmärrä tota ajatusmaailmaa, et menisi jotenkin pilalle tai oppisi saamaan kaiken. Mun mielestä se on eri asia saada jouluna lahjoja kuin se, et joka kauppareissulla lapsi vinkuu jotain ja saa sen aina 🙂
Meilläkin rakkain lelu pojalla on ällö ja nuhjuinen 🙂
Sini
18.12.2012 at 10:31Niinpä. Meillä ostetaan muuten tosi harvoin leluja kun nuo vanhat lelut kuitenkin kiinnostaa edelleen ja niillä leikitään. Ja mä tykkään, että kaikille olisi oma paikkansa lastenhuoneessa, joten vanhoja laitetaan pois jos uusia leluja tulee.
Hannele
18.12.2012 at 07:28En usko, että Suomessa yleensä lapsille ostetaan liikaa lahjoja.
Lapselle, ainakaan pienemmille, ei ole väliä onko lelu halpa vai kallis, ostettu vai itse tehty, kiintymys siihen tulee muista tekijöistä.
Lahjoja voi lapsille antaa ihan uutena tai hyväkuntoisina käytettyinä hankittuja (ainakin omille lapsille), siinä ei mielestäni ole todellakaan mitään hävettävää, annetaanhan antiikkiesineitäkin lahjoiksi. Joskus löytää aivan ihania käytettyinä, joita kapoista ei edes löydä enää. Tosin kyllä meillä yhtä Muumien uimahuonetta lukuun ottamatta tämänkin joulun lahjat ovat kaupoista tai nettikaupoista hankittuja.
Meillä yritetään viedä tuota lelujen hankintaa koko ajan järkevämpään ja kestävämpään (en tarkoita vain lelun kestävyyttä) suuntaan. Välillä vaikeaa kun osa suosikkihahmoista on krääsää.
Meillä poika hukkasi roskiin oman uuden rannekellonsa, jonka sai mummiltaan, tytön käyttämättömän uuden lusikan kun noin reilu vuosi sitten uhmassaan työnsi ne roskiin ja unohdin ne sieltä sitten poimia. Tuumasi vain, että meni kierrätyskeskukseen : (
Hukka sanasta… Meillä poika kyselee nykyään mitä jotkut sananlaskut, sanonnat ja murresanat tarkoittavat. Välillä on hyvinkin hauskaa ja vaikeaa niitä selittää. Eilen selitin ihan käytännön esimerkin avulla esittämällä mitä tarkoittaa kun sanotaan että: "Kävi kiinni kuin sika limppuun". poika nauroi katketakseen.
Hannele
Sini
18.12.2012 at 10:33Joo, mäkin voisin ihan hyvin omilleni antaa jotain käytettynä ostettua. Jos lelu toimii ja on siisti niin ei lapsi edes ymmärrä miten se eroaisi siitä ihan uudesta. Mäkin koitan hankkia sellaisia, joista olisi iloa pidempään esimerkiksi brio junaradan osia tai legoja, mutta joskus nuo 4-vuotiaan suosikkijutut on just niitä tilpehöörejä 😉
Anskuli
18.12.2012 at 08:57Mun oli pakko vaan tulla vinkkaamaan että tuollasia laitteita jotka kiinnitetään helposti hukkuviin tavaroihin (lompakko, avaimet jne) ja jotka sitten piippaa tarvittaessa, on jo olemassa 🙂 Tässä linkki:
http://www.doro.fi/Tuotteemme/Muut-tuotteet/Doro-MemoryPlus-335/
Noita saa aika monesta nettikaupasta ja mä oon tosissani harkinnu ostavani miehelle tuollasen, ku sillä on aina kans kaikki hukassa 😀
Sini
18.12.2012 at 10:34No hyvä, että tuollainen on keksitty!Täytyy varmaan hankkia 😉
Helmi
18.12.2012 at 10:05Appiukolla oli joku sellainen "hakulaite", jolla pystyi paikantamaan paikantamaan puhelimen ja olikohan avaimetkin. En sitä tarkemmin katsonut, kun miehelle sitä esitteli. Oiskohan Ohlsonilta ostettu… Mies vain tuumasi ostavansa mulle sellaisen joululahjaksi, kun mulla on puhelin aina hukassa. Avaimet sentäs olen oppinut laittaan aina samaan paikkaan, nekin oli ennen aina hukassa, kun jonnekin olin lähdössä.
Mekin saadaan varmasti kuulla kauhisteluja lahjamäärästä (ja nimenomaan lelumäärästä) mummilassa jouluna,vaikkei lapset saa meiltä kuin 2-3 lelua/lapsi. Mun mielestä kotihoidetuilla lapsilla kuitenkin ois hyvä olla laaja valikoima leluja, kun niillä päivästä toiseen leikkivät. 🙂
Sini
18.12.2012 at 10:38Mä taas lasken avaimet johonkin paikkaan mikä ekana tulee vastaan ja en sitten muista mihin ne laitoin. Me ollaan ostettu yhdet lahjat per lapsi, mutta sitten isovahemmila, kummeilta ja sukulaisilta tulee myös, että varmasti ihan sopiva määrä lahjoja tiedossa. Musta taas on hassua, että sitäkin hämmästellään jos ostaa VAAN yhden lahjan lapselle. Jos se on oikein tykätty ja toivottu niin en ymmärrä miksi pitäisi väkisinkään ostaa useampia lahjoja vain sen määrän vuoksi. Meillä tosiaan kyllä tulee lahjoja muualtakin. Ja tosiaan sitten hämmästellään jos ostaa liikaa, ei kohden koskaan 😉
-Satu-
18.12.2012 at 10:29Meilläkin löytyy lasten piilottelemia tavaroita milloin mistäkin. Kengät on esim hyvä piilo.
Itselläni on tapana hukata puhelin päivittäin. Okei, monta kertaa päivässa. Tytöistä vanhempi onkin sitä mieltä, että olen niin kuin taikuri 😀
Kumpa joku osaisi vinkata missä se "hukka" on. Sieltä löytyisi varmasti paljon kadonneita sukkia, pompuloita ja pinnejä.
Sini
18.12.2012 at 11:40Juu niistä löytyy vaikka mitä 😀 Ja kerrto heti jos paikannat "hukan" 😉
piia
18.12.2012 at 10:32Muistan pienenä kysyneeni isältä, missä on "talte". Hessu Hopo -karkit kun oli laitettu sinne… 🙂
Sini
18.12.2012 at 11:40Ihana!
Kaisa
18.12.2012 at 10:33Kaverin pikkuisen mielestä paras lelu oli (ainakin vielä jokin aika sitten) puolentoista litran limupullo, joka oli puolillaan vettä. :=D Koitan tänä jouluna tehdä yhden pehmon itse sukulaismuksuille lahjaksi. Jää nähtäväksi muodostuuko tätin tekemään epeliin tunneside vai joutaako koristeeksi. 🙂
Ja voi kiitos kauniista sanoista! <3
Sini
18.12.2012 at 11:41Meilläkin on pullot ollut aikoinaan kova sana. Nyt kaikki kuitit ja kortit on myös tärkeitä. Itsetehdyt lahjat on aivan ihania!
Totta joka sana, ihana blogi sinulla!
Maissi
18.12.2012 at 11:38Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että meidän lapset tulee saamaan usean paketin jouluna. En voi ymmärtää, miksi en saisi lahjoa omia lapsiani jouluna. Lahjojen antaminen on kivaa ja meillä ei muuten juuri leluja, pelejä tai dvd-levyjä jne. osteta. Syntymäpäivänään saavat ehkä sen kaksi pakettia omalta perheeltä. Meidän jouluun kuuluu lahjat ja paljon muuutakin. Hinnalla tai merkillä ei ole väliä, kunhan ajatus on oikea. Kotihoidossa olevat lapseni (ja kyllä ihan itsekin) kaipaa vaihtelua leikkeihin. Ja se on kyllä jännä juttu, miten jostain tietystä lelusta voikin tulla se tärkein. Meillä se vanhimmalla on ihan vaan Ikeasta muutama vuosi sitten napattu koira, vaikka olisi paljon muita tärkeiltä ihmisiltä saatuja (ainakin äidin mielestä "parempia") ihania leluja. 😀
Sini
18.12.2012 at 20:15Meilläkään ei juuri muuten osteta, joskus joku dvd tai lautapeli ostetaan, mutta leluja saayleensä synttäreillä ja jouluna. Joulussa on ihaninta se yhdessäolo, mutta tottahan lapsille ne lahjatkin ovat tärkeitä. Ja joistain lahjoista sitten tulee niitä korvaamattomia 😉
Anonyymi
18.12.2012 at 12:15Missäköhän jemma on? Meillä sinne on mennyt yks jos toinenkin tavara. 😀
Sini
18.12.2012 at 20:15Se on varmaan hukan naapurissa 😉
tanja
18.12.2012 at 14:26Meillä vanhin tyttö(nyt jo aikuinen)laittoi aina pienenä tavarat "taudeen" 😀
Tarkotti varmaan talteen,mutta itsepintaisesti ilmoitti aina laittaneensa taudeen.Sittemmin sanalla on vitsailtu ja naurettu,että taitaa tavarat olla taas siellä taudessa,kun ei löydy.Jospa teidän Pipsa-possukin on siellä 😀
Sini
18.12.2012 at 20:16Joo hei pitääkin tsekata toi taude 😀
Äitee
18.12.2012 at 15:23Olisiko Pipsa patterin takana? Meillä on erinäisten pattereiden välistä löydetty paistopihdit, Muumien Mörkö ja monta muuta tavaraa.
Mä ainakin lahjon lapseni ihan soikeaksi jouluna. Meillä ei muuten osteta leluja, joten jos nyt jouluna niin haitanneeko tuo. Harmi vaan että meillä on loppuvuodesta myös synttärirypäs, joten leluja tulee ovista ja ikkunoista. Mutta kyllä niillä leikitäänkin. Ja voiko esim. legoja tai junarataa olla liikaa?
Sini
18.12.2012 at 20:17Meillä ei ole pattereita kun on lattialämmitys, mutta varmasti sieltä välistä löytyisi kyllä vaikka mitä!Ja vähän sama juttu täällä kun juuri lokakuun lopussa oli Eevin synttärijuhlat ja silloin sai aika monta lelua, mutta tosiaan noita legoja ja junaradan osia on kiva keräillä!
Anonyymi
18.12.2012 at 15:41Onko teidän pienellä miehellä roska-autoa? Kun oma poikani oli samanikäinen kuin teidän, hän laittoi kaiken irtoavan roska-autoonsa! Ensimmäisellä kerralla, kun kotiavaimeni olivat kateissa niitä etsittiin joka paikasta, lopulta kätkö paljastui. Myöhemmiin osasin jo mennä suoraan tarkastuskäynnille auton roskaosioon kun meiltä oli jotain kateissa;) Nykyisin tämä on ihana muisto 14v lapsuusajasta.
Jos sellainen siis löytyy, niin tarkistapa se. Sieltä voi löytyä muutakin kateissa olevaa…
T. lukijasi Tiina
Sini
18.12.2012 at 20:18Voi, ihana! Meillä ei ole roska-autoa, mutta yksi Aatun jemma on leikkihuoneen vaatelipaston alalaatikko. Sinne käy vaatteiden sekaan aina jemmaamassa jotain, joskus löytyy puoliksi syötyjä keksejä ym 😉
Anonyymi
18.12.2012 at 19:52Meilläkin on tuhottomasti tavaraa kateissa. 😀 Niin lasten kuin minunkin kadottamana. Pelkään tosissani, että joku päivä unohdan päänikin jonnekin. Voi tätä hajamielisyyttä!
Meille kotiutui tänään elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus (leluja, kuinkas muutenkaan)! Olisin kysynyt sinulta konkarina, että tuliko sinulle kenties ensimmäisen tai jonkun myöhemmän tilauksen yhteydessä sellainen vihreä pankkikortin näköinen kortti (kenties jokin asiakaskortti tai bonuskortti?!). Meidän paketin saumoista nimittäin pilkotti sellainen kortti tilausta noudettaessa. Postin tätikin sen huomasi ja varovasti työnsi sitä vähän sisemmäksi, ettei vain putoaisi. Noh, taisipa se pudota kumminkin, koska enää kotosalla sitä ei paketista löytynyt. Alkoi nyt sit hämäämään, että mikä ihme kortti se oikein oli. En sitä sielä postissa sen tarkemmin tullut katsoneeksi…höh. Olikohan se joku tärkeäkin kortti? Olikohan siinä mun nimeni? Ja voiko sitä joku jotenkin väärinkäyttää jopa? Tuskin – mutta kiinnostaisi tietää mikä ihme se oli. Ties vaikka siihen oli vaikka ladattu jotain rahanarvoisia etuja!! 😀
Iloista Joulua! 🙂
VeVee
Sini
18.12.2012 at 20:20Ei kyllä minulle ole tullut tuollaista. Oliko se siis ihan joku muovinen? Mietin, että jos oli joku pahvinen tms niin olisiko ollut joulukortti tms laitettu tilauksen mukaan. En kuitenkaan usko, että mitään arkaluontoisia tietoja ihan postin välityksellä lähettelisivät tai siis mitään kortteja joilla voi ostaa jotain…Koitapa vaikka laittaa mailia sinne asiakaspalveluun ja kysäistä josko selviäisi mikä mysteerikortti se oli!
Terhi
18.12.2012 at 20:11Meillä on löytynyt uniharso, koruja ja muita tärkeitä näistä: puisen lieden uunista, lapsen omasta käsilaukusta, lelukattiloista, taaperokärrystä ja tietenkin sohvan alta 🙂
T.Toinen joka etsii avainta ja puhelinta joka päivä…
Sini
18.12.2012 at 20:21Joo meillä on myös kaikkea noissa Eevin laukuissa ja sohva alla on varmaan puolet leluista. Imurikin on varmasti syönyt jotain 😉