Pysähdys

Posted on 27.4.2013

Olin ajatellut, että kirjoittelen tänne mukavasta mummulassa vietetystä viikosta, mutta meidän reissu sai hiukan toisenlaisen käänteen. Reissu on sisältänyt ambulanssikyytejä, odottelua, kokeita, lisää odottelua kokeiden tuloksista, epätietoisuutta, pelkoa, kyyneliä, sairaalaelämää ja lopulta onneksi helpotuksen huokauksia.

Mitään yksityiskohtaista selontekoa en tapahtuneista laita, mutta totaalinen pysähdys tuli kaikkeen. Lapsen äkillinen sairastuminen on asia, johon ei osaa varautua. Jotenkin sitä toimii tilanteessa kuten pitääkin, järkevästi, ei juurikaan panikoi, toimii vaan kun on yksinkertaisesti pakko. Sitten kun tulee hetki, jolloin itse et ole enää vastuussa tilanteesta, kun luovutat lapsen toisen käsiin, tulee romahdus. Lapsen kanssa on vahva, mutta kun ovi sulkeutuu takana, antaa itselleenkin luvan olla heikko.

Tulosten odottaminen on sitä piinallisinta aikaa. Kun ei tiedä yhtään mitä tapahtuu, mitä sieltä löytyy, mitä tämä voi olla. Tunnit tuntuvat kestävän ikuisuuksia, mitään ei osaa tehdä, muuta kuin odottaa ja miettiä. Äitiä käsketään syömään ja huilaamaan, mutta ruoka ei maistu ja olo on vain niin avuton. Mietin mun pientä siellä letkuissa ihan yksin, ilman äitiä ja ilman ketään tuttua. Itkettää.

Tilannetta vielä pahensi se, että olimme kaukana kotoa vieraassa paikassa, olin yksin täällä lasten kanssa ja lähes kaikki ystävät ja sukulaiset jossain muualla. Onneks äitini oli täällä ja pystyi hoitamaan Eeviä kun olin Aatun kanssa sairaalassa.

Useampi päivä siellä sairaalassa meni ja lopulta pääsimme kotiin ja nyt pitäisi kaiken olla hyvin. Uskomaton kiitollinen ja helpottunut olo! Suuri kiitos Lastenklinikalle ja Lastenlinnalle erittäin hyvästä hoidosta ja ihanasta henkilökunnasta! Onni onnettomuudessa, että satuimme olemaan täällä suunnalla juuri ja pääsimme heti maan parhaaseen sairaalaan ja itsellä oli koko ajan oli, että lapsi on todellakin osaavissa käsissä ja parhaassa mahdollisessa paikassa.

Eipä sitä voi koskaan tietää mitä se elämä heittää eteen ja tämä kokemus taas muistutti siitä, että täytyy olla kiitollinen ihan joka päivä tästä kaikesta

  • Kati (Ei ihan vielä)
    27.4.2013 at 19:31

    Hui! Kuulostaa pelottavalta! Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin! Tsemppiä toipumiseen 🙂

    • Sini
      28.4.2013 at 20:15

      Onneksi ja kiitos!

  • Meeri
    27.4.2013 at 19:38

    Voi kamala kuin säikähdin kun luin tätä, onneksi kaikki on nyt kuitenkin kunnossa! Voimia teille todella paljon! <3

    Minä pelkään todella paljon kohtukuolemaa ja kaikkea kamalaa mitä vauvalle voisi sattua enkä ole oikein osannut nauttia raskaudesta, mutta yhtenä iltana kun miehelle asiasta puhuin niin mieleeni tulikin, että yhtä lailla mitä vain voi sattua vielä tuolle isommallekkin neidille, ei sekään särkymätön ole. Jotenkin sitä ei osaa enää isomman puolesta niin pelätä ja toisaalta ihan hyväkin, ettei kaikkea pelkää mitä voikaan sattua.
    Mutta niin se vain todella on, että kiitollinen tästä kaikesta saa päivittäin olla vaikka välillä se unohtuukin!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:16

      Eipä sitä elämästä mitään tulisi jos koko ajan murehtisi, mutta ymmärrän hyvin huolesi raskausaikana. Itsekin murehdin silloin, mutta varmasti kaikki menee hyvin ♥

  • -Auroran&vaavin äiti-
    27.4.2013 at 19:43

    Voi kamala, on ollut varmasti kova paikka äidille 🙁 Onneksi kaikki päättyi kohdallanne hyvin <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:16

      Onneksi ♥

  • Evelina
    27.4.2013 at 19:44

    Tiedätkö, osaan niin samaistua tuohon tunteeseen. Lapsen edessä on vahva, koska ei voi olla muuta, eikä halua entuudestaan säikäyttää pientä.. Musta tuntuu että jännitin teidän tuloksia jopa enemmän kuin silloin meidän, sitä vetää sellaisen suojamuurin ylleen, ja nyt vuosien kuluttuakin tulee välillä paniikinpoikasta, kun muistelee tilannetta. Onneksi teillä kaikki hyvin, se on tärkeintä <3.. Kyllä sitä vaan tuommoisen jälkeen osaa arvostaa niitä jokapäiväisiä "tylsiä" hetkiä!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:17

      Kiitos vielä Evelina sun ihanasta viestistä, se lämmitti silloin uskomattoman paljon ♥

  • Pia - Jotain tekemistä
    27.4.2013 at 19:45

    Voi pientä Aatua.
    Eipä sitä paljoa pahempaa äitinä voi kuvitella, kuin oman lapsen sairastuminen!
    Toivottavasti poika voi nyt hyvin! 🙂

    • Sini
      28.4.2013 at 20:18

      Nyt tilanne vaikuttaa jo hyvältä!Kamalia tilanteita kyllä äitinä tuollaiset 🙁

  • Minishow
    27.4.2013 at 19:51

    <3<3<3 Surullinen, vaikkakin onnellisesti päättynyt tarina. Kosekttavaa oli lukea, mutta tärkeintä, että kaikki on hyvin! Jaksamista teidän perheelle, en osaa edes kuvitella, mitä jouduitte käymään läpi.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:18

      Kiitos ♥

  • Miima
    27.4.2013 at 19:54

    Voi kauhistus! Onpa teillä ollut pelottava kokemus! Mikä onni että kaikki on nyt kunnossa! Voimia ja rauhallista toipumista koko perheelle!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:18

      Kiitos ♥

  • Nikka
    27.4.2013 at 20:10

    Toivottavasti kaikki on nyt hyvin! Nuo on tilanteita, joihin ei voi valmistautua ja vaikka yrittäisikin, ei siitä mitään hyötyä olisi. Sydän melkein pysähtyisi silti.

    Meillä on yksi ambulanssin vaatinut, vakavalta vaikuttanut tilanne ja tunnistan myös tuon, miten lapsen edessä sitä pystyi pitämään itsensä kasassa, olemaan vahva ja toimimaan. Tavalla joka yllätti itsenikin. Sitten vasta hetken päästä pääsevät tunteet valoilleen.

    Kaikkea hyvää pienelle pojalle ja koko perheelle!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:19

      Eipä noihin tosiaan osaa valmistautua mitenkään ja yllätyin itsekin siitä miten reagoin tuossa tilanteessa. Jälkeen päin se stressi sitten purkaantui..

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 04:13

    Voi miten pelottavaa. Mikään ei ole kamalampaa elämässä kun ajatus että omalla lapsella ei ole kaikki hyvin. Onneksi asia korjaantui. Voimia parantumiseen. Pidä pientä sylissä paljon tänään. 🙂

    • Sini
      28.4.2013 at 20:19

      Niinpä, raukka pieni kun hänkin on vielä niin avuton 🙁

  • Kirsi
    28.4.2013 at 04:54

    Hui että. Kyllä ne on varmasti elämän pisimpiä minuutteja, kun oma pieni on letkuissa ja ei tiedä tulevasta. Onneksi olitte hyvissä käsissä ja Aatu voi nyt hyvin! ♥

    • Sini
      28.4.2013 at 20:20

      Kyllä se tulosten odottaminen tuntui ikuisuudelta ja kamalaa oli kun piti jättää toinen sinne, eikä voinut olla koko aikaa vierellä.

  • RIIKAN BLOGI
    28.4.2013 at 05:12

    Toipumista perheellenne ja voimia!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:20

      Kiitos Riikka ♥

  • anna
    28.4.2013 at 05:17

    voi kuinka säikähdin ( paljon, paljon voimia teille!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:21

      Kiitos ♥

  • titti
    28.4.2013 at 05:47

    Se tunne on hirveä. Halaus <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:21

      Niin on!

  • Mindianna
    28.4.2013 at 05:50

    Huh huh, onneksi kaikki on nyt takanapäin. Kerran olen ollut oman lapsen mukana ambulanssissa, tilanne ei ollut vakava, mutta muistan sen helpotuksen, kun ammattilaiset huolehtivat lapsesta eikä itse tarvinnut enää jaksaa olla vahva.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:21

      Kyllä se helpotus oli kun apua saatiin ja ei tarvinut olla yksin vastuussa.

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 07:08

    Hei,
    Kun olet taas voimaantunut niin käy http://www.lastensairaala.fi tutustumassa ja mieti miten voisit blogisi avulla olla tekemässä jotain valtavan tärkeää. Jotain minkä arvon nyt itsekin ymmärrät vielä paremmin.
    Itse olen käynyt tekemässä lahjoituksen ja teen mielelläni toisenkin jos sopiva tilaisuus tulee eteen 😉

    Enkeleitä perheelle!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:22

      Kiitos!Käynkin tutustumassa noihin sivuihin!

  • Saija
    28.4.2013 at 07:25

    Voi kauhistus, onneksi kaikki päätyi hyvin.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:22

      Niinpä ♥

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 07:37

    Hui kamala! Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin hyvin! Mulla on myös muutama kokemus lasten kanssa sairaalassa olosta eikä sitä tosiaan osaa kuvitella mitään kauheampaa kuin että omalle lapselle sattuisi jotain. Paljon voimia teille!

    T: Heidi

    • Sini
      28.4.2013 at 20:22

      Hyi kamala, onneksi teilläkin on kaikki päättynyt hyvin!

  • Suvi
    28.4.2013 at 09:20

    VOimia tilanteen käsittelyyn koko perheelle! Lastenklinikan sairaala on kyllä niin hyvä, oltu siellä kakkosen kanssa ihan vauvana ja operaation vuoksi myös tuonnempana sinne joudumme taas. Onneksi asumme pk-seudulla, niin siellä hoidetaan.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:23

      Eevi on reagoinu tähän aika voimakkaasti nyt jälkeen päin, raukka oli kanssa niin pelännyt Aatun puolesta 🙁

  • Kerttu / Modernisti Kodikas
    28.4.2013 at 09:31

    Huh, kylmät väreet menivät kun luin tekstisi. Onneksi lopulta kaikki on hyvin <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:23

      Onneksi ♥

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 10:00

    <3! Tälläiset kyllä aina pysäyttää ulkopuolisenkin (siis itseäni tarkoitan) miettimään elämän arvaamattomuutta! Olen koittanut olla ekstra-kiitollinen terveistä ja ihanista lapsista ja läheisistä ja kertoa sen heillekin normaalia useammin <3! Onneksi teille siellä nyt kaikki hyvin <3!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:24

      Kyllä, aamu oli ihan tavallinen arkinen aamu ja sitten tulikin tuollainen käänne. Ei noihin osaa kyllä mitenkään varautua.

  • Hanna
    28.4.2013 at 12:38

    Voi kuinka säikähdin mitä on tapahtunut, ei sitä näköjään koskaan tiedä mitä huomenna voi tapahtua, eletään siis jokainen päivä täysillä ja nautitaan tästä hetkestä tässä ja nyt. Paljon voima halauksia sinne <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:24

      Niinpä ♥

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 13:50

    Olipa kurja tilanne, onneksi päättyi parhain päin!

    Oudolta tuntuu että kun ihan hetki sitten luin kirjoitustasi jossa hehkutit onneanne ja että selviätte kaikesta yhdessä jne, niin mietin mielessäni että näin minäkin ehkä aikoinani ajattelin, ennenkuin elämä yllätti…. Ja että on toisaalta hyvä jos ei tule ajatelleeksi miten katoavaista kaikki on.

    Ihanaa että teillä edelleen on toisenne!

    • Sini
      28.4.2013 at 20:25

      Niinpä. Mietin juuri kuinka erilaista elämä nyt olisikaan jos kaikki ei olisikaan päättynyt noin hyvin. Ahdistava ajatus.

  • adimon
    28.4.2013 at 14:28

    Hui, tiedän tunteen, enkä soisi sitä kenellekkään! Onneksi Aatu voi nyt paremmin 🙂
    Olen itsekin kertaalleen jo nuoremman neidin kanssa joutunut sairaalaan ambulanssilla ja olemme pari päivää olleet seurannassa. Lapsen sairastumiseen ei tosiaan voi varautua, ja olen huomannut myös, että tilanteessa toimii kuten on pakko, en onneksi itsekään ole panikoinut! Ja jälkikäteen itku on tullut monta kertaa!
    Halaus ja voimia sinne <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:26

      Sama. Jotenkin sitä itse toimi kuin kone ja sitten myöhemmin vasta ehkä tajusi koko asian..

  • Marru
    28.4.2013 at 15:16

    Voi kauhistus. Onneksi kaikki takanapäin ja toivottavasti poika voi nyt hyvin.
    Itse olen myös sen kokenut kuinka oma pieni kunnolla sairastaa. Lapsen ollessa piti olla vahva, mutta piilossa sai romahtaa.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:26

      Voi, teilläkin on ollut kaikenlaista 🙁

  • Pikku hiiri
    28.4.2013 at 17:15

    Lapsen sairaus aina pysäyttää. Onneksi teillä on nyt kaikki hyvin ja Aatu parantui <3 Lastenklinikalla saa loistavaa hoitoa. Omista lapsistani 2/3 on ollut siellä hoidossa. Äideillä on hämmästyttäviä voimavaroja lapsen sairastuessa ja usein vasta jälkeenpäin pystyy käsittelemään omia tunteita ja pelkoja.

    • Sini
      28.4.2013 at 20:27

      Hoito oli kyllä ihan mahtavaa ♥ Ja mulle ainakin kävi just noin, että jälkeen päin vasta kohtasin sen oman pelkoni..

  • Tanja
    28.4.2013 at 17:49

    Niin ihanaa että tällä tarinalla oli onnellinen loppu! Lämpimiä ajatuksia pienelle urhealle miehelle ♥

    • Sini
      28.4.2013 at 20:27

      Kiitos Tanja ♥

  • Unelma Säleikkö
    28.4.2013 at 18:11

    <3

    • Sini
      28.4.2013 at 20:27

      ♥

  • Anonyymi
    28.4.2013 at 19:48

    Ihanaa että kaikki on kunnossa. Itse olen myös joutunut lapselleni soittamaan kahdesti ambulanssin ja valitettavasti itse en ole pystynyt siinä tilanteessa olemaan vahva vaan mennyt paniikkiin. Mies on saanut hoidettua tilanteen asiallisesti ja joutunut samalla myös minua lohduttamaan. Itse ajattelen että myös romahtaminen on inhimillistä kun oma lapsi on kyseessä, enkä siitä ole itseäni syyllistänyt, paitsi nyt mun kaikki hehkuttavat sitä että lapsen edessä ei saa romahtaa…

    • Sini
      28.4.2013 at 20:31

      Hui kamala! Mun ei ainakaan ollut tarkoitus syyllistää mitenkään, jokainen reagoi niin eri tavalla stressin alla eikä sitä edes itse tiedä etukäteen miten tulee toimimaan. Mulla ehkä vielä vaikutti se, että olin tilanteessa se ainut aikuinen, kaksi lasta siinä ja pakko oli pysyä rauhallisena. Varmasti jos mies olisi ollut vieressä, olisin ehkä reagoinut ihan erilailla. Ei se lapsi pilalle mene vaikka sen edessä romahtaa, kaikki tunteet kuuluvat elämään ja tunteita pitääkin näyttää ♥

  • Sari - MrsAgatha
    29.4.2013 at 04:23

    ♥

  • j.m
    29.4.2013 at 05:32

    Huh, mä niin tiedän tuon tunteen! Meilläkin takana piinaavat viikot tutkimuksia ja tulosten odottelua ja luultavasti meilläkään ei mitään vakavaa kyseessä, mutta vielä leikkaus edessä ja toivottavasti tämän asian saisi sitten jättää taakseen. Onneksi teillä kaikki hyvin <3

  • LauraHa
    29.4.2013 at 07:22

    – Voih ! Onneksi kaikki päättyi hyvin <3 Lämpimiä ajatuksia koko perheelle !
    En osaa kirjoittaa mitään… Allekirjoitan niin tuskan tuntee pelosta <3

  • Terhi
    29.4.2013 at 10:35

    Hui, aivan kamala kokemus 🙁 Onneksi kaikki nyt hyvin <3

  • Saila
    29.4.2013 at 18:49

    <3

  • Fox Ladyy
    30.4.2013 at 11:22

    <3

  • Anonyymi
    30.4.2013 at 19:44

    Hui, onneksi kaikki päättyi hyvin ja oli enkeleitä matkassa.
    T. Paula

Lue lisää