Sisko ja sen veli

 – VOISITTEKO NYT HETKEN AIKAA OLLA KUNNOLLA JA TAPPELEMATTA KESKENÄNNE!!??!!

Kyseinen kysymys (huuto) kuullaan aika usein meidän perheessä. Välillä oikeasti tuntuu, että nuo kaksi ei tee mitään muuta kuin tappele, varsinkin sisällä. Pihalla molemmilla on niiin paljon puuhaa ja ihmeteltävää, etteivät juurikaan ehdi kinastella. Ja kummasti sielläkin ne yhteisleikit sujuvat paremmin, tehdään yhdessä kakkuja (joskin huudetaan kun Aatu rikkoo kaikki) ja polskutellaan sulassa sovussa uima-altaassa. Sisällä taas tuntuu, että jokaisesta lelusta pitää riidellä, koko ajan pitää härnätä toista ja tehdä tinkiä, välillä ei tiedä kumpaa komentaisi enemmän! Molemmat myös osaavat vetää ns. oikeista naruista ja saavat toisen kierroksille ihan sekunnissa, niin ja saman pätee välillä myös äitiin. ”EI LYÖDÄ! EI VEDETÄ HIUKSISTA! ÄLÄ KIUSAA! NYT LOPETATTE!” Sanokaa, että muillakin on edes joskus tällaista? Nyt tuntuu olevan joku pahin vaihe meneillään ainakin täällä…

Itse kaipasin nuorena aina sisarusta, varsinkin sitä isosiskoa. Olin kateellinen kaverille, joilla oli maailman magein isosisko, isosisko jonka meikkejä salaa lainailimme ja jonka huoneessa luvatta hiippailimme etsien jotain jännittävää. Voi että me oltiin varmaan rasittavia hihitellessämme ja vakoillessamme huoneen oven takana 😀 Riitojahan siitä syntyi, mutta jotenkin kaipasin itse sitä riitapukariakin. Aina olisi ollit kuitenkin se kaveri, vaikka välillä vähän oltaisiin tapeltukin. Minulla ja vanhimmalla pikkusiskollani on 11 vuotta ikäeroa, joten emme me juurkaan ole koskaan riidelleen. Meidän välillämme tulee aina olemaan erityinen side, mutta suhteemme on alusta saakka ollut hieman erilainen kuin esimerkiksi näillä kahdella omallani, lyhyellä ikäerolla syntyneillä.

Sisarusten välillä on kuitenkin jotain erityistä. Jotain suuremmoista, mitä muut eivät ymmärrä. Jotain mitä itse olen saanut nyt läheltä todistaa. Luottamusta siihen, että toinen on aina siinä, vaikka tekisi mitä. Ihan erilaista keskinäistä ymmärrystä ja anteeksiantoa mitä kenelläkään muilla. Turvaa toisistaan, rajatonta rakkautta ja isoa ikävää kun toinen on poissa. Vaikka itsestä tuntuu, että täällä vain tapellaan koko ajan, niin pienistä arkisista asioista tuon rakkauden näkee. Kuinka pipiin löytyy aina puhaltaja vierestä, kuinka pienempää suojellaan vaaranpaikoilta, kuinka omasta ollaan valmiita jakamaan ettei toiselle tule paha mieli. Rajusti riidellään ja rajusti rakastetaan, tänään ja huomenna.

 Niin ja onhan se sisarus ihana, sillä aina löytyy joku jonka kanssa juosta kilpaa…

…ja joku jonka kanssa pysähtyä ja pitää kädestä kiinni ♥

44 Comments

  • Reply
    Rea H
    30.5.2013 at 18:33

    Ihanat !!
    Kivat vaatteet , yks yhteen 🙂

  • Reply
    -Satu-
    30.5.2013 at 18:58

    Aivan ihana postaus!

    Mun on kanssa ollut tarkoitus pidemmän aikaa kirjoittaa meidän lapsukaisten sisaruussuhteesta. Tähän mennessä olen saanut vaan kerättyä kuvia kansioon, mutta jospa se tekstikin valmistuisi joksus 🙂

    Meillä siskokset ovat ne pahimmat riitapukarit keskenään, mutta myös parhaimmat ystävykset.

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:30

      Odotan innolla sun tekstiä! Noinhan se varmasti monilla menee 🙂

  • Reply
    Tanja
    30.5.2013 at 18:58

    Söpöliinit! Ja niin totta ja tuttua joka sana. Mulla on veli ja olen aina kaivannut sitä siskoa, juuri samoista syistä kun säkin.

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:31

      No niinpä, olisi se ollut pienenä kivaa kun olisi ollut aina kaveri!

  • Reply
    *Laura*
    30.5.2013 at 19:02

    Joo, tuo sisarusten välinen riitely ja tappelu on meillä lähes jatkuvaa! Varsinkin kun tullaan ulkoa sisälle, äiti keskittyy ruuan laittamiseen, kaikkia väsyttää ja on nälkä… Silloin ruvetaan repimään leluja toiselta, kiusaamaan ja huutamaan kilpaa. Huhhuh, rasittavaa! On käynyt mielessä, miten rauhallista olisi yhden lapsen kanssa mutta tietenkään en mitään muuttaisi! <3

    Nuo multipandat on ihania, mistähän tuollaiset onnistuisi vielä jotenkin löytämään… 🙂

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:32

      No noin se just menee! Koita siinä sitten saada aikaiseksi jotain ruokaa kun koko ajan pitää käydä irroittamassa noita toisistaan 🙂 Hmm, löytyiskö huutiksesta?

  • Reply
    Meeri
    30.5.2013 at 19:04

    Ihana postaus, toivottavasti meilläkin tulisi sisarusten välille tiivis side vaikka ikäeroa tuleekin olemaan aika paljon, kuitenkaan ei mielestäni aivan mahdottomasti ja riippuuhan se aivan lapsista miten side syntyy, varmaan lapsuusikä on ainankin vähän erilaista, tuskin tappeluita niinkään enää on kun sisarus on pari vuotias vasta kun Pinja on jo kouluikäinen joten touhut ovat aivan erilaiset ja Pinja isompana tuskin enää niin uhmaa ja haastaa riitaa tuossa vaiheessa. Mutta sen näkee sitten. 🙂
    Itse olen ainut lapsi ja se harmittaa minua oikeastaan edelleenkin, sisarus olisi varsinkin nyt aikuisiällä korvaamaton, olisi joku läheinen perheenjäsen auttamassa vanhempieni vanhetessa ja tukemassa elämän ajan.

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:33

      Varmasti heistä tulee läheisiä ja Pinjahan on ilmeisesti toivonut sisarusta jo pitkään? Joo ja tosiaan voi olla, että sitten ei enää noita riitojakaan niin tule kun Pinja on sen verran isompi 😀

  • Reply
    EBBA
    30.5.2013 at 19:21

    Kuulostaa niiiin tutulta 😀 Täällä aika samanikäset lapset ja kokoajan riidellään. Onneks ne osaa olla myös ihania toisilleen <3 Itselläni on sisaruksiin vähintään 7v ikäeroa (olen iltatähti) ja musta on ihanaa kun meiän tytöillä on ikäeroa 2v2kk. Todella läheisiä <3

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:34

      Huh, onneksi muillakin! 😀

  • Reply
    Miima
    30.5.2013 at 20:16

    Ihana kaksikko 🙂

    Meillä kaksi pienintä on sellainen tiivis aisapari! Nyt on (taas) sellainen vaihe, että koko ajan painitaan ja nyhjätään eli "taistellaan", ajetaan toista takaa jnejne. Niin sisällä kuin ulkona. Huokaus… ihme kyllä haavereita sattuu harvoin, joten pitäisi kai olla lunki ja olla puuttumatta, mutta jossain vaiheessa siihen nujuamiseen vaan menee hermo 😀

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:34

      Joo ja pojilla tuo painiminen ja "nyhjääminen" on jotenkin niin luontaista 😀

  • Reply
    Pia - Jotain tekemistä
    30.5.2013 at 20:19

    Viimeksi tänään oli sellainen olo, että olisi kiva välillä saada nuo pysymään eri huoneissa. Hoh.
    Mutta onhan tytöistä seuraa toisilleen, enemmän kuitenkin tulevat toimeen kuin tappelevat! 🙂
    Mulla on isoveljiin ikäeroa 6v ja 15v, joten aika eri jutut on aina ollut..

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:35

      Joo, mulle tulee tuo olo melkein päivittäin! Olo on kuin erotuomarilla!

  • Reply
    Anonyymi
    30.5.2013 at 20:31

    Just samalta kuulostaa mun kysymys (huuto)! Ja lapset siis 5 v. ja 1,5 v. Yleensä isompi härnää pienempää. Joskus pienempi läpsii isompaa ja yritä siinä sitten selittää, että miksi isompi ei saa lyödä takas. Varmasti vaikuttaa epäreilulta hänen mielestään. Ulkona ovat tosiaan ihan bestiksiä. 🙂

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:36

      Teillä aika samanikäiset lapset kuin meillä ja just noinhan se menee. Kyllä tuo pienempikin osaa jo, ihan tahallaan käy läpsimässä ja tekemässä kiusaa välillä…aaargh!

  • Reply
    Maria et Co
    30.5.2013 at 21:11

    Ihana kirjoitus, ja niin totta! Tuntuu välillä että 90% omasta ajastani menee riitojen selvittelyyn ja lohduttamiseen, komentamiseen ja huutamiseen. Mutta rakkaita ne on silti toisilleen <3

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:36

      No niinpä! Onneksi sitten välillä ollaan ihan sulassa sovussakin 🙂

  • Reply
    Anonyymi
    30.5.2013 at 21:40

    Taas kerran liippasi aihe läheltä:) Meillä on kohta 6-vuotias tyttö ja kohta 4-vuotias poika ja ihan kaikesta tulee kinastelua ja tappelua. Pahinta on tosiaankin se että varsinkin esikoinen ärsyttää ihan tahallaan pikkuveljeä (tyyliin "sä et saakaan tehdä tätä kun oot vielä noin pieni, lällällää"!)ja sitten ollaan taas lyömässä, vetämässä hiuksista yms. Toi "olkaa nyt hetki tappelematta" kuuluu mun suusta ihan joka päivä. Mutta onneksi on sitten niitä ihania hetkiä kun halitaan ja pusutellaan:) Kyllä se sisarus vaan on niin tärkeä ja rakas! Mulla on itsellä peräti 21 ja 18 vuotta ikäeroa mun isosiskoon ja -veljeen ja olinkin pienenä kuin ainut lapsi. Kaipasin kovasti samanikäistä sisarusta ja siksi itse halusin lapsille pienen ikäeron. On noita niin ihana katsella vaikka usein meinaa hermo mennä:)

    T: Heidi

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:37

      Kuulostaa tutulta!Ja Aatu ei nyt vielä ymmärrä ihan tuota lällätystä, mutta uskon tuonkin ajan olevan edessä ja hermot täällä kireällä 😀 Ja sama juttu, olin 11v ainut lapsi ja toiselta puolelta ainut lapsenlapsikin.

  • Reply
    Heini
    31.5.2013 at 05:02

    Helpotuksen huokaus! 🙂 On mukava huomata, että toisillakin on näitä ongelmia (vaikka eihän se kivaa ole). Mutta vertaistuki on joskus korvaamatonta 😉
    Kyllä meilläkin tapellaan, taistellaan, kinataan, nyrkkeillään, irvistellään ja muristaan. Ihan kamalaa välillä ja joskus jatkuvasti!
    Että ne niistä äitin hermoista…
    Tsemppiä teille ja meille 🙂

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:38

      No niinhän se on, helpottaa itselläkin oloa lukea, että muillakin on samanlaista ja tämä on ihan normaalia 😀 Tsemppiä!

  • Reply
    Anonyymi
    31.5.2013 at 05:04

    Miks musta tuntuu että kirjotat kuin meidän pojista? Sama fiilis oli "viimeinen kesä" tekstin kanssa 🙂 Todellakin meidän 2v5kk erolla olevat pojat käyttäytyy ihan samoin: rakastetaan rajusti mutta myös riidellään rajusti. Ja kuinka hyvin ne veikan heikot kohdat onkaan tiedossa, äidin kiukkumutterista puhumattakaan 🙂 🙂

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:39

      Hih, just noin se menee! Ja joskus tuntuu ettei toisen tarvitse kuin katsoa väärällä lailla niin siitä jo saadaan riita aikaiseksi!

  • Reply
    Anonyymi
    31.5.2013 at 05:27

    Samanlaista meilläkin, lapset 3v ja kohta 2v. Ja kolmas tulossa. Apua 😀 Vähän jännittää nähdä miten kolmas sekoittaa pakkaa. Elän toivossa, että isompien tappelut hieman rauhoittuisivat, kun huomaavat että äiti on kiinni vauvassa. Toiveajattelua? ;D bMutta yksi suuri syy perheen kasvattamiseen on/oli se, että haluan tarjota sisaruksia lapsilleni. Se on arvokasta!

    Niin ja ulkona meilläkin ollaan nyt paljon, kiitos kesälle! Talven pakkasissa välillä tuntui pää hajoavan sisällä kaksikon kanssa, silloin kun ei niin paljoa viihtynyt kukaan meistä ulkona.

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:39

      Iik, kiirettä pukkaa! Ei vaan, uskon kanssa että ehkä vauvan tulo vähän rauhoittaa pakkaa, ainakin toivottavasti!

  • Reply
    Jennies
    31.5.2013 at 05:30

    Ihanat sisarukset 🙂 meillä onsamanlaista, välillä rakkautta ja välillä taistelua

  • Reply
    -Auroran&vaavin äiti-
    31.5.2013 at 05:47

    Aika samat huudot tulee täälläkin äidin suusta moooonta kertaa päivässä 😀 Tuntuu, että tappelu on aivan jatkuvaa! Ja varsinkin sisällä, ulkona meilläkin sujuu leikit ja touhut paljon paremmin. Asiaa ei yhtään auta se että sisälle tullaan siinä vaiheessa kun kaikki ovat nälkäisiä ja väsyneitä 😉
    Mutta onhan nuo silti niin kovin tärkeitä toisilleen ja yritän uskotella itselleni että jossain vaiheessa riidat vähenee ja tilalle tulee yhteiset sopuisat!! leikit 🙂

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:41

      Huh, onneksi muillakin! Ja just tuo kun sisälle tullaan niin äkkiä pitäisi laittaa jotain ruokaa ja nuo kaksi vaan kinastelee. Laitan yleensä lastenohjelmat pyörimään hetkeksi, joskus se tehoaa 😀

  • Reply
    Anskuli
    31.5.2013 at 05:48

    Et kuule usko miten tuttuja lauseita nuo onkaan meillä… neljä tenavaa, iät 6v, kohta 5v, kohta 4v ja loppukesästä 2v…. kärsivällisyys on koetuksella jatkuvasti kun aina joku saa aikaan tappelua ja kinaa!! Välillä tuntuu että jos nuo kaikki neljä leikkii hetken sovussa, niin että kukaan ei itke eikä kiusaa, ni huh sitä onnen tunnetta 😀 Mut sitähän se lasten kans on.. ja kyllähän nuo todellisuudessa osaa leikkiä paljonki keskenään, ja niinku säki sanoit ni pihalla menee yleensä paremmin 🙂 Ihania silti <3

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:41

      Voi, siellä on varmasti tuplasti enemmän noita kinasteluja. Toisaalta taas isommalla sakilla saa hyvät leikitkin aikaiseksi!

  • Reply
    Helmi
    31.5.2013 at 07:46

    Ihanat kuvat!♥ Juu, kyllä täälläkin lapset (5v8kk, 4v ja 2v10kk) tappelevat keskenään, välillä tuntuu, ettei nuo muuta teekkään. Tai jos kaikki kolme yrittävät leikkiä samaa leikkiä, niin se ei tunnu onnistuvan, mutta aina kun on vain kaksi samassa leikissä, niin leikit sujuu paremmin. Kaksi pienempää leikkivät yleensä tosi nätisti yhdessä. Meillä varmasti suurin ongelma on esikoisella se, kun yksinkertaisesti turhautuu kotona ja alkaa sitten kiusaamaan pienempiään.

    • Reply
      Sini
      31.5.2013 at 09:42

      Joskus sitä oikein yllättyy kun leikkihuoneessa on ihan hiljasta ja molemmat rakentaa samaa tornia legoilla. Pitäisi melkein vetää ruksi seinään!

  • Reply
    Pikku hiiri
    31.5.2013 at 11:49

    Meilläkin pojat tappelee keskenään koko ajan, mutta sisko jätetään yleensä rauhaan. Pienin on niin liikuttava kun hän sanoo ikävöivänsä veljiä silloin kun ovat poissa kotoa (ja äiti ajattelee, että onpa ihanan rauhallista!) Pikkusisko kutsuu keskimmäistä poikaamme pikkuveljeksi koska hän on pienempi kuin esikoinen 🙂 Sisarusten iloiset yhteisleikit ovat harvinaista herkkua, mutta niin ihania! Minä olen hoivannut omaa pikkuveljeäni ekat 6 vuotta (1v8kk ikäeroa), mutta koko kouluikä tapeltiin. Pikkuveli oli NIIN ärsyttävä erityisesti teini-iässä!

    • Reply
      Sini
      3.6.2013 at 20:37

      Meilläkin ikävöidään kun toinen on poissa ja sitten tapellaan kun toinen on siinä 😀

  • Reply
    Ninnu
    31.5.2013 at 13:13

    Kuulostaapa niiin tutulta! jotenkin helpottavaa kuulla, että muissakin perheissä samat ongelmat 😀 nahistelua ja toisen ärsyttämistä mutta kuitenkin vain yhdessä haluavat leikkiä 😀

    • Reply
      Sini
      3.6.2013 at 20:38

      Huh, ihana kuulla ettei me olla ainuita!

  • Reply
    Anonyymi
    31.5.2013 at 19:39

    Voi miten tutun kuuloista! Meillä 2-vee pikkuveli ja 4-vee isosisko tappelevat antaumuksella joka ikinen päivä ja välillä tuntuu, että heidän kanssaan elo on pelkkää erotuomarina oloa. Kesä pelastaa tilannetta paljon. Ulkona ei riitaa tule läheskään niin helposti, ja jos kinaa meinaa tulla, pelkkä uhkaus sisälle menosta riittää lopettamaan riidan alkuunsa. 😀 Riitaa, tappelua ja kiusantekoa siis riittää, mutta toisaalta voi sitä liikuttavan huolenpidon määrää! Isosisko puhaltaa pienemmän pipin pois, halaa jos paha mieli meinaa yllättää pikkuveljen ja huolehtii, että pienempi pääsee kulkemaan vaikeista paikoista. Pienempi jakaa aina syömisensä ja juomisensa isomman kanssa ja käy myöskin halaamassa jos isompaa harmittaa jokin. Itse olen kasvanut ainoana lapsena ja olen aina haaveillut sisaruksesta. Kaikesta riidasta ja kinastelusta huolimatta on se vaan käsittämättömän mahtavaa seurata kahden pienen yhteistä matkaa kohti uusia seikkailuja. <3

    • Reply
      Sini
      3.6.2013 at 20:39

      Noinhan se menee. Uimarannalla meni viimeksi 3 tuntia ilman mitään nahisteluja ja heti kun sisälle tultiin, niin tappelu alkoi. Mutta osaavat ne olla ihaniakin toisilleen!

  • Reply
    Marru
    1.6.2013 at 07:45

    Ihanat kuvat ja niin tuttua!! Silti olen onnellinen että tytöilläni on toisensa, koska itse en ole myöskään saanut tuollaista sisaruussuhdetta 🙂

    • Reply
      Sini
      3.6.2013 at 20:39

      Niinpä, ihanaahan noita on seurata!

Leave a Reply