Varma kesän merkki…

…vanhoja mustelmia, uusia mustelmia, hyttysenpuremia ja asfaltti-ihottumaa! Niistä taitaa olla pienen pojan kesä tehty 🙂 Tuntuu, että pienemmällä on koko ajan niin kiire jokapaikkaan, että monta kertaa päivässä ollaan kumossa milloin missäkin. On niin paljon nähtävää ja koettavaa ulkona. Usein ehdin juuri sanoa ”Mene nyt varovastiiii…” ja tömps!

Jaloissa on nyt ikuistettuna ainakin yhdet kaatumiset pihan betoniportaissa, kesän ensimmäiset kiukkuiset hyttyset, jotka olivat livahtaneet sisään sekä muutama muisto potkupyöräilyharjoitteluista.

Hauska on huomata kuinka erilaisia nämä sisarukset näissä haavereissa ovat. Aatu yleensä pikkaisen pyyhkäisee polviaan ja meno jatkuu yhtä vauhdikkaana. Joskus jos oikein kipeää ottaa niin pääsee itku ja pipiä puhallellaan, mutta muutaman minuutin päästä koko juttua ei muisteta enää ollenkaan. Isommasta on taas näissä kehkeytynyt pienoinen drama queen ja pienimmästäkin naarmusta koko käsi menee toimintakyvyttömäksi lähes viikoksi, ”en mä voi kyllä millään nyt kerätä leluja kun mulla on kädessä tää naarmu. En voi oikeastaan syödäkään tällä…” Hassua, vielä pari vuotta sitten meno oli juuri samanlaista kuin pikkuveljellä 🙂 Ja ette usko mikä operaatio oli saada tikku pois isomman jalanpohjasta! Siinä oli hiestä märkänä potilas, äiti the kiinnipitäjä ja mummu the tikunpoistaja ja potilas huusi suoraa huutoa myös silloin kun kukaan ei vielä edes koskenut jalkaan!

Kuulostaako tai näyttääkö tutulta?

Kuvia ottaessa huoneessa lenteli hyttynen ja Aatu päätti suojautua siltä menemällä piiloon 😀 Noh, paukamista voi päätellä ettei kyseessä ole ihan se paras suojautumismekanismi!