Ekat juoksukisat

Tapahtui kentällä:

Kaksi innokasta juoksijaa
tallusti kohti kenttää, olimme hyvissä ajoin hakemassa jo numerolappuja
ja puoli tuntia siinä odottelimme sitten itse kisan starttausta. Tämän viikkoisia Hippo-kisoja silmällä pitäen kentälle voisi tähdätä n. 5 minuuttia ennen alkua, sillä Aatu juoksi pitkin nurmikenttää koko sen puolituntia mitä odottelimme ja olin ihan varma, ettei raukka jaksa enää itse kisassa juosta metriäkään.

Yhtäkkiä pikku sprintterin silmiin syttyi kirkas loiste ja hän huuti ja viisoi ”Pompimaan!” bongatessaan moukarihäkin ja luullessaan, että se on jättikokoinen trampoliini! No verkkohan se siinäkin on, mutta ymmärrykseen ei meinannut millään mennä, että kyseessä ei ole trampoliini. Pienet itkupotkuraivarit juuri ennen kisan alkua ja äidin lupaus, että ”juostaan eka ja isi tulee sitten sun kanssa pomppimaan” (kjäh kjäh!) ja näin kilpailija saatiin lopulta starttiviivalle…

Äiti venaili maaliviivalla ja sprintteri lähti matkaan. Aluksi kipitettiin suoraan äitiä kohti, mutta kuten kuvista näkyy, meidän pikku kilpailija päätti kesken kaiken lähteä huitelmaan ihan omille teilleen 😀 Pienen huhuilin jälkeen kisa jatkui ja kilpailija kirmasi jotain toista rataa pitkin maaliin. Kysyttäessä miten juoksu meni, Aatu kertoi juosseensa ”Toti lujaa!”

Juoksun jälkeen lupaukset oli lunastettava ja isi ja Aatu menivät pomppimaan moukarihäkkiin ( 😀 ) ja minä suunnistin Eevin kanssa tyttöjen juoksupaikalle. Eevi vanhana tekijänä juoksi tosi reippaasti koko matkan ja molemmat olivat innoissaan saamistaan palkinnoista. Eevi kertoi kyllä, että ”Ajattelin kyllä juosta niissä Hippo-kisoissa sitten vähän lujempaa”, että ilmeisesti ihan kaikkea ei noissa kesän ekoissa kisoissa vielä annettu. Tällä viikolla sitten uudestaan…