– Mä oon tänään prinsessa. Oo säkin?
– En mä voi olla.
-Mikset?
Niin. Miksen? Koska mä oon aikuinen?
No ensinnäkään en ole koskaan halunnut olla prinsessa vaan ehkä ennemminkin joku cool action hahmo. En mikään spiderman vaan joku nainen, mitänäitänyton? Sitä nyt oli turha alkaa selittämään tulle prinsessahuuruiselle 5-vuotiaalleni, joten mietin yleensä ottaen vain miksei aikuiset voi olla jotain muuta välillä kuin mitä oikeasti ovat. Miksei me lähdetä ruokakauppaan tuhkimopuku päällä?
Ensinnäkin aikuisenahan ei voi tehdä mitään noin hulvatonta ja hauskaa, koska pitää ajatella miltä se näyttää muista. Mitä tapahtuisi jos oikeasti menisinkin kauppaan Tuhkimona ja kertoisin, että tänään mä nyt oon prinsessa? Varmasti aika nopeasti tulisi soittoa työterveydestä, että pitäsköhän mun tulla vähän juttelemaan. Ei me voida niin tehdä, koska kukaan muukaan ei tee niin.
Tai ehkäpä siksi, että meidänhän pitäisi jo olla sitä, mistä me olemme aina haaveilleet. Ja jos sanoo, että haluaisi olla joku muu, on vähän niin kuin epäonnistunut. Se action hahmokaan ei kuitenkaan toteutunut, mitäs muuta halusinkaan olla pienenä? Ainakin joskus halusin olla eläintenhoitaja, opettaja tai reportteri.
Totuus on, että ei meistä aina tule sitä, mistä me haaveilimme. Joskus meistä tulee jopa paljon parempaa. Joskus sitä ajautuu vahingossa johonkin ammattiin, mikä loppupelissä onkin juuri se oikea. Tai ehkä sitä ei aikuisenakaan vielä tiedä mikä haluaisi olla isona.
Onko se sitten niin kamalaa? Ei minusta. Itse löysin vähän vahingossa oman juttuni, mutta omasta mielestäni on ihan ok vaikkei sitä vielä tietäisikään. Onko meidän edes tarkoitus tietää 18-vuotiaana mitä haluamme tehdä koko loppuelämämme? Olemmehan silloin vielä käytönnössä ihan lapsia. Omasta mielestä on ehkä kummallisempaa jos elämässä heti tietää mitä haluaa, saavuttaa sen ja sitten on siinä hamaan hautaan saakka. Eikös se ollut niin, että ei se päämäärä vaan se matka? Mistä sitä voi heti tietää mitä sitä pitäisi olla?
Ja aikuisenakin on välillä ihan hauska olla joku muu, vaikka omassa elämässä ei mitään vikaa olisikaan. Niinpä kiltisti iskin tiaran päähäni ja istuuduin kuninkaallisille teekutsuille, nyt oli minunkin päivä prinsessana. Lopulta oli kuitenki pakko kysyä, että koska ollaan Turtleksia? 😀
Mitä te halusitte olla pienenä? Entäs isona? Vai tiedättekö vielä? Ja jos saisitte olla päivän ihan mikä tahansa, niin mikä tai kuka olisitte?
Minä voisin olla päivän esimerkiksi Amerikan presidenttinä tai astronauttina! Ehkä vähän maanläheisempänä ajatuksena vaikkapa joku psykologiaan liittyvä juttu, se aine minua kiinnosti lukiossa eniten.
Pikku hiiri
17.4.2014 at 07:32Ihania kuvia Eevi prinsessasta <3 Minä halusin pienenä kukkakauppiaaksi 🙂
Sini
18.4.2014 at 16:43Oo, kukkakauppias!Varmasti mukavaa puuhaa olisi sekin!
Meeri / Murulit
17.4.2014 at 07:41Meillä on prinsessavaihe mennyt Pinjalla jo ohi, nyt tykätään ihan vastakohdista ja pinkki ja vaaleanpunainen ei ole kivoja värejä vaan nyt musta on lempparivärinä. 🙂
Minä en ole varmaan vieläkään löytänyt sitä omaa juttuani, oikeastaan en ole mielestäni vielä edes opiskellut riittävästi ja varmasti tulen opiskelemaan vielä lisääkin. Aikoinaan olin suuntaamassa ihan eri alalle mutta lapset ja mukavuudenhalu kumosi ne suunitelmat, työni kun haluan pitää mahdollisimman säännöllisenä ja työajat inhimillisinä. Kotiäitinä voisin olla vaikka ties kuinka kauan mutta valitettavasti kun tällä alalla ei kovin pääse lompakkoaan kasvattamaan. 🙂
Sini
18.4.2014 at 16:45Meillä menee edelleen kaikki värit ja vaatteet, mutta on nuo prinsessajutut vielä tosi in¨.
Aina kannattaa opiskella!Ja mun mielestä siinä ei ole mitään kamalaa, ettei tietäisi vielä mitä oikeasti haluaa. eiköhän se oma juttu löydy vielä ajan mittaan, nautihan nyt vain kotonaolosta!
Anonyymi
17.4.2014 at 09:38Kyllä minä ainakin lähden usein ihan täysillä mukaan lasten roolileikkeihin, sillä silloin saa aikuisenakin olla hetki joku ihan muu 🙂 Ja en todellakaan tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona, nyt teen tätä ja katsotaan mitä se on muutaman, saatikka 20 vuoden päästä. Ei tämä matka taida koskaan tulla päämäärään, ja hyvä niin. Lapsena halusin tulla kampaajaksi tai opettajaksi, eikä tullut minusta kumpaakaan 🙂 Millä alalla muuten itse työskentelet?
Sini
18.4.2014 at 16:47Juu siis toki mäkin noihin kotona leikittäviin, mutta Eevi ihmetteli miksen mä voi olla ihan koko päivää se prinsessa 🙂
Ja totta, kukapa tässä vielä pystyy sanomaan mitä 20 vuoden päästä tapahtuu, hetkessä eläminen kuulostaa erittäin hyvältä!Kampaaja taisikin olla muutes aika suosittu haaveammatti lapsena, me ainakin usein leikittiin kampaajaa! Oman ammattini olen pitänyt poissa tästä blogista aina, toivottavasti ymmärrät!
Eppusen kaapilla
17.4.2014 at 09:58Kiitos, sait mut tyrskähtämään ääneen dösässä kun kuvittelin sut ruokaostoksille tuhkimopuvussa. 😄 Joo ei.
Musta piti isona tulla sirkusprinsessa. Ei ole toteutunut ainakaan vielä. Vaikka tuntuu kyllä joskus että elän sirkuksessa. ;-D
Sini
18.4.2014 at 16:48Hahhaa, se oliskin näky! Wow, sirkusprinsessa, ei huono!
Eedith
17.4.2014 at 10:58Oih, mikä prinsessa <3 Mitkäs lasit hänellä onkaan..?! On nimittäin aika päheet!
Mä halusin kaupantädiksi. Ja myöhemmin opettajaksi. Vähän isompana toimittajaksi. Lentäjän ja lennonjohto mietitytti todella paljon. Totuus on kuitenkin se, että olen töissä alalla, jonne en ikinä ole haaveillut meneväni. Koulutuskin on ihan eri alalta, mutta silti työni on minulle aika sopiva ja tykkään joka aamu tulla töihin.
Sini
18.4.2014 at 16:49Kiitti!Nuo on hennesin sellaiset feikkilasit, Eevi joskus halusi että tilataa hänelle noi. Lentäjä oliskin magee ammatti. Ja hei, musta se kertoo jo paljon jos joka päivä on kiva mennä töihin!
Sari - MrsAgatha
17.4.2014 at 11:52Ihana prinsessa-Eevi! 🙂
Mä voisin olla yhden päivän vaikkapa (nuori) Patti Smith tai joku muu rokkitähti, olisi kiva päästä esiintymään (omana itsenäni en kehtaa 😉 ).
Pienenä halusin eläinlääkäriksi mutta kun tajusin että joutuisin joskus eläimiä myös "tappamaan" niin päädyin siihen ettei ole sittenkään mun juttu. 😀
Sini
18.4.2014 at 16:49No mä voisin kuvitella sut just noihin!! Ja myös eläinalalle, mutta tuo mainitsemasi huono puoli siinä toki on.
Nanna
17.4.2014 at 13:02Mun toiveammatit lapsena olivat lastentarhanopettaja ja palomies. Ei tullut kumpaakaan silä ensimmäinen käy työstä jo ihan kotoa käsin ja jälkimmäiseen ei edes koko riittäisi. Yhä päälle kolmekymppisenä pohdin mikä minusta isona tulisi? Kotoa käsin olisi kiva työskennellä mutta eihän se taida olla mahdollista.
Meidän kesällä 4 täyttävä poika ilmoitti taannoin leikkiessään siskonsa kanssa, että äiti on sitten ihan vaan äiti. Ei siitä prinsessaa tai muutakaan saa. En sitten tiedä onkohan se todella sitten niin että lasten suusta tulee ne totuudet…
Sini
18.4.2014 at 16:54Eikai, no mutta eihän siinä pelkässä äidissäkään mitään vikaa ole 😀
Sini
18.4.2014 at 18:37Olen alusta saakka päättänyt jotkut asiat tämän blogin ulkopuolella kuten esimerkiksi työni, ystävieni kuvat jne ja en niitä aio jatkossakaan kommentoida sen enempää. Toivottavasti ymmärrätte tämän valintani.