JOKAINEN PÄIVÄ VOI OLLA PRINSESSAPÄIVÄ

– Mä oon tänään prinsessa. Oo säkin?
– En mä voi olla.
-Mikset?

Niin. Miksen? Koska mä oon aikuinen?

No ensinnäkään en ole koskaan halunnut olla prinsessa vaan ehkä ennemminkin joku cool action hahmo. En mikään spiderman vaan joku nainen, mitänäitänyton? Sitä nyt oli turha alkaa selittämään tulle prinsessahuuruiselle 5-vuotiaalleni, joten mietin yleensä ottaen vain miksei aikuiset voi olla jotain muuta välillä kuin mitä oikeasti ovat. Miksei me lähdetä ruokakauppaan tuhkimopuku päällä?

Ensinnäkin aikuisenahan ei voi tehdä mitään noin hulvatonta ja hauskaa, koska pitää ajatella miltä se näyttää muista. Mitä tapahtuisi jos oikeasti menisinkin kauppaan Tuhkimona ja kertoisin, että tänään mä nyt oon prinsessa? Varmasti aika nopeasti tulisi soittoa työterveydestä, että pitäsköhän mun tulla vähän juttelemaan. Ei me voida niin tehdä, koska kukaan muukaan ei tee niin.

Tai ehkäpä siksi, että meidänhän pitäisi jo olla sitä, mistä me olemme aina haaveilleet. Ja jos sanoo, että haluaisi olla joku muu, on vähän niin kuin epäonnistunut. Se action hahmokaan ei kuitenkaan toteutunut, mitäs muuta halusinkaan olla pienenä? Ainakin joskus halusin olla eläintenhoitaja, opettaja tai reportteri.

Totuus on, että ei meistä aina tule sitä, mistä me haaveilimme. Joskus meistä tulee jopa paljon parempaa. Joskus sitä ajautuu vahingossa johonkin ammattiin, mikä loppupelissä onkin juuri se oikea. Tai ehkä sitä ei aikuisenakaan vielä tiedä mikä haluaisi olla isona.

Onko se sitten niin kamalaa? Ei minusta. Itse löysin vähän vahingossa oman juttuni, mutta omasta mielestäni on ihan ok vaikkei sitä vielä tietäisikään. Onko meidän edes tarkoitus tietää 18-vuotiaana mitä haluamme tehdä koko loppuelämämme? Olemmehan silloin vielä käytönnössä ihan lapsia. Omasta mielestä on ehkä kummallisempaa jos elämässä heti tietää mitä haluaa, saavuttaa sen ja sitten on siinä hamaan hautaan saakka. Eikös se ollut niin, että ei se päämäärä vaan se matka? Mistä sitä voi heti tietää mitä sitä pitäisi olla?

Ja aikuisenakin on välillä ihan hauska olla joku muu, vaikka omassa elämässä ei mitään vikaa olisikaan. Niinpä kiltisti iskin tiaran päähäni ja istuuduin kuninkaallisille teekutsuille, nyt oli minunkin päivä prinsessana. Lopulta oli kuitenki pakko kysyä, että koska ollaan Turtleksia? 😀

Mitä te halusitte olla pienenä? Entäs isona? Vai tiedättekö vielä? Ja jos saisitte olla päivän ihan mikä tahansa, niin mikä tai kuka olisitte?

Minä voisin olla päivän esimerkiksi Amerikan presidenttinä tai astronauttina! Ehkä vähän maanläheisempänä ajatuksena vaikkapa joku psykologiaan liittyvä juttu, se aine minua kiinnosti lukiossa eniten.