Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, näinhän aina sanotaan, mutta onko se niin? Vai miksi sitten monesti on ihan ulalla jostain asiasta, mutta ei kehtaa kuitenkaan keneltäkään mitään kysyäkään. Tiedättekö, kun keskustellaan jostain asiasta ja keskustelussa mukanaolevat olettavat, että kaikki tietää mistä puhutaan. Ja kun ei heti kehtaa sanoa mitään, niin nyökyttelee vaan mukana tietäväisen näköisenä. Ja sitten kun keskustelu on jo pitkällä, niin silloin ei ainakaan kehtaa enää sanoa, että ei ole koko aikana ymmärtänyt koko jutusta mitään. Miksi kysyminen onkin joskus niin vaikeaa? Lapsenahan sitä kysellään, noh ihan koko ajan!
Meillä on kaksi kyselijää. Isompi kysyy selkeästi jo laajempia kysymyksiä kuten mistä pilvet on tehty, miksi Suomessa on talvi ja miksi vanhoille ihmisille tulee ryppyjä. Yritän ignoorata tuon viimeisen kysymyksen kohdalla kymmenen sentin päähän ilmestyvät pienet kasvot, jotka tuntuvat tarkkailevan naamaani vähän lian yksityiskohtaisesti. Pienempi taas kyselee helppoja. Mikä toi on, mitä sä nyt teet ja miksi sulla on isot kikit. Ilmeisesti iso on pienelle aika suhteellinen käsite.
Ja minähän vastaan, parhaani mukaan. Uteliaisuus on ihana piirre, joka valitettavasti katoaa jossakin vaiheessa kun kasvamme. Lapset ovat uteliaita ja kyselevät siksi. He haluavat tietää ja oppia. Aikuisena taas uteliaisuus rinnastetaan joskus tyhmyyteen ja kysymisestä tulee vaikeaa. On toki joitain asioita mitä varmasti pitäisi kaikkien tietää, mutta mitä kamalaa tapahtuu jos ei tiedäkään (tai muista) ja uskaltautuu kysymään? Ei yhtään mitään kamalaa.
Joskus alituinen kysely kuitenkin ärsyttää. Laitat ruokaa ja pienempi tulee siihen viereen seisomaan kysyen jokaisen liikkeen kohdalla ”mitä sä nyt teet” tai ”miksi sä laitat sitä siihen” tai kysyy samaa asiaa monta kertaa peräkkäin. Ja vaikka kuinka vastaat, niin aina vaan kysymyksiä tulee lisää. Sitten kun perunat kiehuu yli, kastike on palamassa pohjaan ja toisella kädellä teet samanaikaisesti salaattia (joka oikeasti on vain pilkottuja kurkunpalasia lautasen reunalla) niin suusta pääsee se sammakko: ”Älä nyt koko ajan kysele siinä!!”
Ja näin, paskamutsi-olo on valmistunut yhtä aikaa illallisen kanssa.
Vaikka kyselyikä kaikkine vaiheineen on usein aika hellyttävääkin, niin saa se joskus myös aikaan melko kiusallisiakin tilanteita. Ja kun lapsi on vain utelias, niin hän ei edes tiedä, että joitain asioita ei saisi kysyä. Niin, siis ainakaan aikuisten mukaan. Usein nämä ei-toivotut tilanteet tulevat kaupassa tai muissa julkisilla paikoilla. Kotona ollaan tietysti puhuttu, enemmän siis isomman kanssa, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki pitää hyväksyä sellaisena kuin on ja ketään ei saa kiusata eikä pilkata mistään. Samalla sitä kai se pienempikin on jotain ottanut korviinsa, mutta eipä kait hän vielä noista oikein mitään ymmärrä. Olemme tavanneet kaupassa laitapuolenkulkijan, jonka vieressä pienempi kysyi ”mikä täällä haisee?” Ja erittäin ylipainoisen ja muutenkin rotevan henkilön kohdalla minulta kysyttiin ”Onko tuo se jättiläinen?” *vastaan kuiskaten* ”Shhhh…Ei ole.”
Ja pikkuhiljaa se puna nousee omille poskille ja koittaa kiinnittää huomion johonkin muuhun. Vähän kauempana sitten selittää, että ihmisiä on eri kokoisia ja tuommoista ei saa kysyä. Ja sitten taas mietin omassa päässäni, että miksi ei saa kysyä, jos ei kerta tiedä? Ja jos on vaan utelias? Eihän lapset sillä mitään pahaa tarkoita.
Jotenkin ihanaakin, että lapset ovat niin avoimesti uteliaita, vaikka tietysti jossakin vaiheessa on opittava mikä on soveliasta ja mikä ei. Aikuiset taas, me ollaan niitä jotka koittavat selvittää miten erilainen lippuautomaatti toimii ja tuntee kamalaa ahdistusta kun jono takana kasvaa ja kaikki tuijottavat mitä tuo nyt siellä säheltää. Ja aikansa räpellettyä kehtaa vähän kääntää selkäänsä ja kuistata takana olevalle, että tiedätkö sä miten tää toimii. Ja sitten nolona ottaa kuitin pihalle ja poistuu vähin äänin takavasemmalle. Tai eräät (en nyt sano, että miehet) jotka ajavat autolla samaa reittiä jo kolmatta kertaa eivätkä voi pysähtyä kysymään tietä, koska eivät tietenkään ole eksyksissä.
Aikuisilla on helpotuksena onneksi käytössään google, josta voi kätevästi tsekata kenestä tyypistä puhutaan ja selviää, että se onkin yksi ministereistä. Olisihan se pitänyt tietää (onneksi en sanonut mitään tyhmää). Ja niillä toisilla aikuisilla on se navigaattori, jota voi onneksi syytää jos sattuisikin vaikka eksymään (koska ei tietenkään voi uskoa, että se käskee kääntymään jo tuosta..)
Olisi kiva kuulla mitä hauskoja tai vähän epäsopivia kysymyksiä teidän lapsien suusta on tullut? Ja mikä on se tilanne, jossa mielesi teki kysyä, mutta et kuitenkaan kehdannut?
Mammis
5.4.2014 at 18:27Juuri eilen poikani 5v kysyi iltapesulla, että mitä nää kivet on? Tutkiskeli siis sukukalleuksiaan siinä 😀 Vähän hymyilytti siinä, mutta yritin selittää..
Sini
5.4.2014 at 19:09Tsihii, ihme kiviähän ne 😀 Meillä poika istui potalla ja itselleen tuumasi, että iso ja hieno pippeli!
Anonyymi
5.4.2014 at 19:01Meillä neiti 4v kysyi joskus ihan vakavana, että tiedänkö isin pissivän kädestä:) Oli kurkkinut vessatoimitusta. Siinä sitten yritin vakavana selittää, että pojat pissaa seisaaltaan ja pakko on pitää siitä kiinni että pissat menee pyttyyn.
Sini
5.4.2014 at 19:11Eikä! Vähänkö repesin tuolle!Ja samalla mietin, että millainenhan mielikuva lapsella on oikeasti ollut, että se pissa siis tulee kädestä! Tuli mieleen yksi hauska juttu kanssa kun olin Eevin kanssa puhunut kuolemasta tai siis, että kaikki ihmiset kuolee sitten vanhana. Seuraavan vanhuksen tullessa vastaan kysyi neiti kovalla äänellä "Kuoleeks toi ihan kohta?"
Rea/Mamin aarteet
6.4.2014 at 19:04:)) Hauska postaus ja kivoja kommentteja !!!
Anonyymi
5.4.2014 at 19:16Olimme kaikki ruokapöydässä syömässä,kun poika ihan normi keskustelun ohella kysäisi mummilta,että "onko sulla mummi muuten pimppi"=D…kysymys tuli yhtä luontevasti kuin onko tänään muuten maanantai =)….Ja tyttö sovituskopissa toitotti suureen ääneen että"ei kerrota äiti kellekkään että sulla on noin isot tissit(oikeesti ei edes ollut),kiva oli tulla pois sieltä ja antaa vuoro seuraavalle=) teija
Sini
5.4.2014 at 19:39Ihana 😀 Silleen, että ihan normijuttuhan tuo on! Juu meillä kanssa tosiaan eletään tuossa illuusiossa, että äitillä on isot tissit. Koskahan ne tajuaa totuuden? 😉
Mari
5.4.2014 at 20:00Just muutama päivä sitten olin ystävällä kylässä, ja oltiin keskusteltu heidän 4v pojasta, joka on laittanut vanhemmat noloihin tilanteisiin uimahallissa. Eikä mennyt kun hetki, niin tämä poika tokas "mari miks sulla on noin iso peppu?", ja äitinsä siinä yritti sitten tapakasvattaa ettei kenellekään saa sanoa noin :).
Sini
7.4.2014 at 17:04😀 kyllä sitä kaikenlaista niiden suusta tulee!
Eedith
6.4.2014 at 05:47Kummitytön (silloin 4v) kanssa olin aikoinaan Puuhamaan täpötäydessä saunassa. Yhtäkkiä tyttö osoitti sormellaaan alapäätäni ja kysyi "mikä TOI on?". Voit kuvitella, miten kaikki muut saunojat oikein höristivät korviaan kuullakseen vastauksen.
Kummipoika (silloin 3v) tuijotti kerran bussissa meidän eteen istunutta tummaihoista miestä koko matkan ajan. Poika asuu pienellä paikkakunnalla, jossa ei taida asua lainkaan tummaihoisia ihmisiä. Pelkäsin koko matkan, että kohta se kysyy jotakin, mitä en haluaisi sen kysyvän. Lapsi kuitenkin pysyi hiljaa, mutta heti kun jäätiin bussista pois, kertoi hän minulle "Siellä bussissa oli mies, jolla oli ruskeat huulet". Repesin 😀
Sini
7.4.2014 at 17:05Hahaa, voin kyllä kuvitella, että kaikkia kiinnosti sun vastaus! ja tiedän kyllä tunteen kun miettii itsekseen "älä vaaaan sano mitään!!"
Anonyymi
6.4.2014 at 10:31meillä 3v 2kk tuumasi eilen saunassa että" mummilla ei oo tissit,mummilla on nännit..että juu:Dhän on kyselyiässä ja jatkokysymykset usein hankalia" ja niitä samoja kysymyksiä kystään sen sataan kertaan;)Hanna
Sini
7.4.2014 at 17:06Juu yllättävän hankaliakin nuo lapset osaa kysyä. ja sitten ei kelpaa vastaukseksi mitään helppo vastaus vaan aina kysytään lisää ja lisää..
Rea/Mamin aarteet
6.4.2014 at 19:03Mun kysymys on , mistä tuota DUH lippistä saa 🙂 ??????
Tänään tyttö 2,5 vee tuumasi, ettei hän osaa lentää liukumäestä alas, ja kyseli kuinka sen taidon voisi oppia :DD
Sini
7.4.2014 at 17:06Se on mini&maximuksen, mutta niitä ei varmaan saa enää mistään 🙁
Rea/Mamin aarteet
8.4.2014 at 20:25No niin arvelinkin :/ kiitti silti 🙂
Eppusen kaapilla
6.4.2014 at 23:02"Äiti, miksi tuo varjo seuraa minua aina?" 🙂
Jaaa-a..
Mä olen kova kyselemään itsekin, koska mietin aina että parempi olla tyhmä sekunnin kuin loppuelämänsä.:)
Sini
7.4.2014 at 17:07Paha kysymys! Ja hei, niin totta tuo!
anna
7.4.2014 at 07:38meidän 4 v tyttö sanoo kaupassa välillä, kun istuu autokärryssä, että tyyt tyyt jättiläinen.. Tarkoittaa siis kaikki aikuisia, kun ne on niin isokokoisia lapsen silmiin 🙂 aluksi kyllä mietin, että loukkaantuukohan joku, mutta ehkä ei kuitenkaan 🙂 lapsen suusta se totuus yleensä tulee.. Itse ainakin lapsena olen ollut kova kyselemään ja voin sanoa, että tyttökin kyselee todella paljon ja edelleenkin..
Sini
7.4.2014 at 17:07Ihana! Jättiläisiähän me tosiaan kaikki ollaan niiden silmissä!
Anonyymi
7.4.2014 at 20:05Meidän poika jäi kaksivuotiaana silloin vielä lapsettoman kummitätinsä kanssa kiertelemään stokkan naisten osastolle rattaissa istuen sillä aikaa kun äiti kävi asioilla toisaalla, mutta hyvin pian hekin olivat sieltä lähteneet, kun poika oli kailottanut " kato, tuolla on intiaani" turkkipäälisestä sulkahattuisesta rouvasta 😀
Kiva postaus muuten, jään innolla seuraamaan 😉