LORO PARQUE

Lomareissulla kävimme Teneriffalla isossa eläinpuistossa nimeltä Loro Parque. Lähempänä Las Americasia olisi ollut pienempikin eläinpuisto, mutta halusimme ehdottomasti mennä tuonne isompaan kun olimme etukäteen jo selailleet heidän nettisivujaan ja paikka vaikutti upealta. Myös opas suositteli tätä kyllä ehdottomasti ja ei tosiaankaan tarvinut pettyä!

Loro parque on perustettu vuonna 1972 ja aluksi siellä oli pelkästään papukaijoja. Vuosien saatossa puisto on kasvanut kasvamistaan ja nykyään se onkin yksi Euroopan parhaimmista eläinpuistoista. Loro Parque sijaitsee Teneriffalla Puerto de la Cruzin kaupungissa ja alue oli todella iso (13,5 hehtaaria!). Puistossa sai siis hyvin kulumaan koko päivän. Papukaijoja tuolla oli edelleen ihan mielettömän paljon, en edes tiennyt että niin monta erilaista papukaijalajia on olemassakaan. Muita mainitsemisen arvoisia seikkoja puistossa ovat Euroopan suurin delfiiniallas, maailman suurin sisätiloissa oleva pingviininäyttely, Euroopan pisin haitunneli sekä toinen niistä paikoista Euroopassa missä voit nähdä miekkavalaita. Puiston omistaja ei varmaankaan ole mikään köyhä mies, sillä hän on rakentanut Teneriffalle myös megaison vesipuiston Siam Parkin, joka taas on kuulemma Euroopan isoin vesipuisto. Huh!

No niin, se siitä esipuheesta ja nyt itse puistoon. Otimme tuonne finnmatkojen retken, johon sisältyi sisäänpääsyliput sekä kuljetukset. Matkaa Playa de las Americasista oli jonkin verran ja bussissa istuskeltiin noin 1,5 tuntia. Lähtö hotellilta oli muistaakseni aamulla 9 aikaan ja takasin palasimme noin klo 18 aikaan eli koko päivä reissussa meni. Nyt jälkeen päin tunsin itseni kyllä vähän höyäytetyksi sillä finnmatkat mainostivat tässä hyvää diiliä puiston kanssa ja lapsista veloitettaisiin vain kyytien hinta. En ollut noita lippujen hintoja katsonut aikaisemmin ja huomasin nyt, että sinnehän olisi ollut ilmainen sisäänpääsy muutenkin alle 6-vuotiailta! Tosin en tiedä minkä verran olisi maksanut kyyti muuta kautta meidän koko porukalta, olisi siinä ehkä voinut jonkin verran säästää.

Puisto oli itsessään todella kaunis ja siisti! Omaan silmääni näytti, että eläimillä olisi hyvät olot, vaikka eläinpuistossa aina kuitenkin vähän ahdistaa se, että ne ovat siellä teljettyinä meitä varten. Tosin silmäni avautuivat myös sille, että eläinpuistot myös suojelevat näitä eläimiä sukupuutolta, luonnossa kun toiset lajit, saasteet ja ihminen ovat uhka monelle.  Roskia en nähnyt missään ja puiston isoon alueeseen se väkimääräkin jotenkin katosi eikä siellä tuntunut ahtaalta. Kävijämäärän tajusi vasta esimerkiksi siinä valasesiuksessa kun iso areena tuli lähes täyteen vierailijoita. Pienemmille vierailijoille kannattaa kyllä ottaa rattaat tuonne mukaan, kävelemistä tulee aika paljon.

Gorillat. Ne sulattivat täysin sydämeni! En ole koskaan nähnyt gorilloja noin läheltä, alle metrin päästä ja se tuntui jotenkin oudolta. Niiden eleet ja ilmeet ja olemus oli ihan kuin meillä (eroa meidän dna:han on vain 1,6%) Yksi gorilla makasi koko ajan samassa paikassa ja katseli meitä isoilla silmillään. Mun mielestä se näytti jotenkin surulliselta ja itsellekin tuli vähän haikea mieli. Ne olivat niin hämmästyttävän ihmismäisiä, että se yllätti eniten. Koitin pähkäillä mitä ne oikein miettivät tuolla katsellessaan meitä, teki mieli mennä vielä lähemmäs. Uros gorillat olivat sen sijaan aika pelottavia, tosi isoja ja sellaisia jurompia. Kuulostaako tutulta? 😀 Gorilloja olisin voinut seurata vaikka koko päivän, todella mielenkiintoisia eläimiä. Ainakin kaksi gorilloista oli tullut Loro Parqueen jo 90-luvulla osana eurooppalaista projektia, joka suojelee sukupuuton partaalla olevia eläimiä.

Pingviinien oma alue oli ihan superhieno! Ensinnäkin alueen reunalla oli puolikaaren muotoinen liukuhihna, johon mentiin vain seisomaa ja se kuljetti katselijoita alueen läpi. Aatu kävi muutaman kerran painamassa hätänappulaa, jolloin koko hihna pysähtyi, mutta onneksi ei ollut ainut lapsi joka niin teki! Alue oli ylhäältä avoin ja alhaalla oli lasia, jolloin pingviinejä pystyi seuraamaan myös heidän ollessaan vedenalla. Pingviinejä oli tuolla todella paljon, hauskoja otuksia nekin!

Näitä muistomyymälöitä löytyi alueelta myös useampia ja niissä myytiin (ylihinnoiteltuja) pehmoleluja tietysti. Ei varmaankaan ole vaikea arvata, että meillekin kannettiin kotiin kaksi pehmoa. Eevi valitsi itselleen miekkavalaan ja Aatu kilpikonnan, siinä ne lempparit heidän osaltaan siis!

Jos olette joskus puistoon menossa niin kannattaa ottaa mukaan pitkähihaista paitaa ja pitkät housut. Tuolla oli ihan kuin eri ilmasto ja välillä jopa tosi kylmä (siis verrattuna siihen +25 asteeseen mihin oltiin totuttu)

Miekkavalasnäytös oli tosi mahtava! Kaikki tuntuu tässä tekstissä olevan hienoa ja upeaa ja mahtavaa, mutta omasta mielestä ne kyllä olivat. Ensinnäkin tuo areena oli tosi iso ja itsessään jo aika vaikutavan näköinen. Kaikki paikat olivat melkein täynnä (lukuunottamatta alarivin paikkoja, johon selviää syykin kohta) ja selkeästi ihmiset kyllä tykkäsivät esityksestä. Koko show kuvattiin livenä ja yleisöä hauskutettiin kuvaamalla yllättäen heitä oikein lähikuvassa ja kuvaan liitettiin jotain tekstiä mm ”I think I´m lost” kun eräs mies haahuli penkkirivien välissä ja ”I need a beer” kun joku näytti vähän pitkästyneeltä jne.

Ja ennen showta kerrottiin kastumisvaarasta noilla alimmilla paikoilla ja nuo valaat oli opetettu oikein räiskäisemään vettä yleisöön päin, kuten kuvasta näkyy. Jotkut menivät kuitenkin rohkeasti sadetakit päällä istumaan alimmillekin riveille.

Toinen hämmästyksen aihe itselle oli nuo Galápagoksenjättiläiskilpikonnat. Ne olivat niin isoja! ja ihan epätodellisen näköisiä, tuntui kuin olisin katsellut jotain animaatiota. Niiden kilpi, rypyt, kasvot..kaikki olivat niin ihmeellisiä. Mieleen tuli ihan joku dinosaurus! Toisaalta mitään teinejä eivät nuokaan yksilöt olleet, yksi heistä oli ainakin jo 50-vuotias. Galápagoksenjättiläiskilpikonnat voivat elää yli 100 vuotiaiksikin, yhden kilpikonnan arvioitiin olleen jopa 175 vuotias kuollessaan. Laji on nykyään suojeltu ja niiden pyydystäminen tai munien kerääminen on laitonta.

Haitunneli oli Eevin eniten odottama juttu. Tätä kyseltiin ainakin sata kertaa kierroksen aikana ja tietystihän se oli siellä loppupäässä. Tunneli oli aika hieno kyllä, mutta jotenkin kuvittelin niiden haiden olevan sellaisia hillittömän isoja (tappaja hai elokuvista tuttuja) valkohaita 😀 No eihän ne olleet, sellaisia parimetrisiä ehkä ja näyttivät kyllä kovin pieniltä. Ei ne mitään mukavan näköisiä kuitenkaan olleet, mutta eivät niin jänniä kuin mitä olin ajatellut. Luolassa siis oltiin tavallaan noiden kalojen keskellä ja olihan se aika huikea tunne katsella kun pään yläpuolella uiskenteli pari haita ihan muina miehinä. Lopussa oli hyvää infoa haikaloista yleensä, eivät ne niin vaarallisia ole kuin mitä ihmiset kuvitelevat ja niitä hyökkäyksiä tulee vuosittain aika vähän ja niistäkin vain 25% on tappavia (jos yhtään muistan oikein).

Jos miekkavalas show oli vaikuttava, niin merileijona show oli hulvaton. Jotenkin ajattelin, että nämä merileijonat ovat ihan tylsiä ja emme olleet menossa koko esitykseen. Satuimme kuitenkin juuri siihen kohdalle kun se alkoi ja päätimme hetken katsoa. Aatu veteli sikeitä tämän shown ajan rattaissa. Olin tosi yllättynyt miten viisaita merileijonat olivatkaan. Ne osasivat mielettömän hauskoja temppuja ja oli vaikea uskoa, että ne ovat niin ketteria, vaikka ovat aika möhkäleitä. Oli onni, että menimme kuitenkin tämän katsomaan, ehdottomasti kannatti. Muita esityksiä olisi ollut vielä delfiini show ja papukaija show, mutta niissä emme käyneet. Itseä nauratti kun Aatu tosiaan nukkui koko esityksen ajan, mutta kuuli varmaan kun Eevin kanssa näistä jotain puhuin ja sitten kysyin Aatulta siellä lahjatavaramyymälässä, että mikä oli paras eläin: MERILEIJONA! Just.

Kylmä! Neuletakki päällä ja pitkät housut jalassa hakemassa aikuisille kahvia ja muksuille jätskiä. Kioskeja tuolla oli vähän joka nurkalla ja ruokapaikkojakin aika monta. Ruoka ei vaan mitään kovin hyvää ollut ja väkisin piti vähän syödä pasta bolognesea, joka oli varmaan kaadettu jostain purkista annoksen päälle.

Sellainen päivä meillä oli tuolla Loro Parquessa. Kuvia oli kamerassa vielä vaikka kuinka, mutta en viitsinyt tähän kaikkia ladata, joten tässä vain joitain poimintoja. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan puistossa jos Teneriffalle matkaatte. Se oli itsellekin ihan huikea kokemus lapsista puhumattakaan ja varmasti tätä reissua muistellaan vielä pitkään.