Minulta toivottiin enemmän juttuja meidän ihan tavallisesta arjesta. Viikot on aikamoista kiirettä ja päivät menevät monesti ihan samalla kaavalla. Meidän arjesta lupasinkin kirjoitella enemmän, hoitokuvioista ja muista on tulossa juttua vielä myöhemmin! Ne arkipäivät kun yleensä ovat aika hektisiä eikä sitä yhteistä vapaa-aikaa niin paljoa ole, niin viikonloput ja nämä pidemmät pyhät taas mennään aika hitaalla.
Meillä ainakin usein viikonloppuna ne kaikki ”normirutiinit” vähän jää ja ruokailu, päikärit ja muut yleensä aika säännölliset asiat menee vähän miten sattuu. Usein hihhuloidaan yökkärissä melkein puolille päiville saakka, joskus taas ollaan skarppina heti aamusta suuntaamassa ulos. Vähän millä päällä satutaan olemaan. Meillä arkiaamuina lapsia ei saa millään ylös ja AINA tulee kiire töihin. Sitten viikonloppuna kun saataisiin nukkua, niin päättävät he herätä kahdeksalta. Huoh, ei kohden koskaan!
Ehkä lapset ovat arkipäivien aikana tottuneet siihen, että koko ajan tapahtuu ja viikonlopun kiireettömyys on vähän vieraampi käsite nykyään kuin mitä vielä reilu puoli vuotta sitten. Silloin kun olin kotona niin joka päivähän oli vähän niin kuin viikonloppu! Nytpä siis usein silloin kun vain ollaan, kuuluu isomman suusta ”mulla ei oo mitään tekemistä” tai ”mitä me nyt seuraavaksi tehtäis?”
Entä jos vaan oltaisiin? Ai, se ei ole vaihtoehto? Meillä taitaa lapset muutenkin olla sellaista aika menevää sorttia, täytyy myöntää sen pelkän olemisen olevan itsellekin joskus vaikeaa. Ainakin täytyy vähän viikata pyykkiä samalla tai tyhjätä tiskokonetta tai kaivella imuria kaapista. Totesin, että en minäkään taida osata ihan vaan olla. Ja jos joskus olisikin sellainen olo, että nyt vaan olen ja oikaisen tuohon sohvalle, niin tasan tarkkaan noiden lasten joku kuudes aisti vaistoaa sen ja kohta liiskaudunkin heidän alleen sinne sohvan syövereihin. Se siitä olemisesta sitten.
Niinpä siis puuhaa on keksittävä ja meillä usein Eevi itse alkaa askartelemaan tai värittämään. Hamahelmiä meiltä löytyy aina jemmasta ja niistä Eevi on tykännyt aina. Meillä on ollut joskus noita isompiakin, mutta Eeville olen aina ostanut niitä pienempiä, en edes muistanut noita isompien olemassaoloakaan enää. Aatulle ne pienet tuntuivat olevan vielä vähän liian vaikeita ja nyt kun jokin aika sitten saimme pr-toimistolta tuollaisen paketin noita isompia helmiä, pääsi Aatukin taas asian ytimeen! Paketissa oli myös uusia muotteja ja näistä riittääkin iloa molemmille lapsille vielä pitkään. Minulta meinaa aina vaan unohtua se valmiiden tuotosten silittäminen, noita isoja pitikin muutes silittää tosi kauan, että tarttuivat toisiinsa! Eevillä on yksi toinenkin lempipuuha, mitä tykkää väsätä silloin kun pitää keksiä jotain tekemistä, siitä voisinkin kirjoitella vielä toisella kertaa.
Hamahelmet ovat muutes keksitty jo vuonna 1971 ja edelleen ne ovat kovin suosittuja. Meillä lapset tekevät noilla paljon hoidossakin ja kotiin on tuotu monet hienot taideteokset vuosien varrella. Hamahelmet kehittävät myös hyvin keskittymiskykyä, sorminäppäryyttä, hienomotoriikkaa ja pienillä lapsilla erityisesti pinsettiotetta. Nuo isommat helmet ovatkin pienemmille askartelijoille hyviä harjoitteluun. Eevi osaa hyvin jo katsoa kuvasta mallia ja tehdä sn mukaan. Toki joskus tulee vähän omia versioita sekaan, mutta sehän on vain hyvä jos mallista muokkaa vähän omanlaisensa.
