Metsäntyttö on tyttö erityinen. Hänen silmänsä metsässä erilailla loistaa, lintujen laulua suullansa toistaa. Hänelle jokainen kivi pieni tarina on, jokainen mätäs sohva verraton. Tytölle jokainen eläin omalla nimellä kulkee, perhoset hellästi käteensä sulkee. Metsässä tyttö ei tunne aikaa, ympärillä kun on liikaa taikaa.
Lähimetsän polut ne tutuiksi käy, ei pelota ei, vaikkei kotia näy. Tytön lempikirja pienestä peikkotytöstä kertoo, niin rohkea siin on hän, vailla minkäänlaista pelkoo. Sen kirjan mä jo pienenä tyttönä sain ja sivut muistan ulkoa ain. Tuohon samaan tarinaan uppoudutaan taas, nyt vaan omaa metsäntyttöä mä seurata saan.
Metsässä tyttö leikkii ja tanssii, ei musiikkia tarvi hän, pelkän tikanlyönnin tahtiin.Kävyt ja oksat kauppaa varten kerää, ne ihan uudenlaiseen eloon tytön mielessä herää.
Luonteeltaan hyvin herkkä hän on, pienestä asiasta voi tulla suru suunnaton. Siksi en vierestäni haluaisikaan päästää, kaikelta pahalta kun hänet haluaisin säästää.
Tyttö usein omaa tietään kulkee, äidin kiellotkin mielestään sulkee. Tahto hänellä vahva on, joskus lähes taipumaton. Siitä häntä en toki moittia voi, minun geenini kaiketi sen hänelle soi.
Aluks ujolta voi tuntua hän, mut odotapas vaan kun näet enemmän!
Tuo pieni tyttö lopulta monet rohkeudellaan hurmaa, tietenkin tarvii myös äidin ja isän turvaa. Niin nuoreksi myös kovin viisas on, luonteeltaan pohdiskeleva ja lannistumaton.
Usko et kuinka rakastan mä häntä, hän on parasta mitä olen saanut elämältä. Toivon et ikuisuus aikaa meillä ois, ettei kummankaan tarvis lähteä toisen luota täältä pois. Lupaan ettei meitä ainakaan elämä erillään pidä, ollaan yhdessä aina, metsäntyttö ja minä.
Ajattelin ottaa teettää Eevistä hoitotädille muistoksi valokuvan ja mietin mikä olisi sitä ”enintä Eeviä”. No metsä tietysti! Hän rakastaa metsää, ihan kaikkea siellä ja viettäisi metsässä vaikka koko päivän. Keräilisi kiviä, keppejä ja käpyjä ja kulkisi uusia polkuja. Samanlainen olin minäkin, teimme kallionkoloihin majoja, kiipeilimme puissa ja leikimme piilosta. Metsä ei koskaan pelottanut minua vaan kaikki siellä oli mielenkiintoista. Se kuinka auringonsäteet siivilöityivät puiden latvoista, kuinka hämähäkinseitit erottuivat oksista, kuinka siellä oli aluksi hiljaista. Hetken päästä sitä vasta huomasi, että metsähän oli täynnä elämää!
Kuvia selaillessa koneella huomasin kuinka paljon ne kertovatkaan minun tytöstäni, ihan vahingossa. Seurasin hänen puuhiaan vain kameran läpi ja kuvia katsellessa koneelta syntyi teksti metsäntytöstäni. Kuvissa olevat vaatteet ovat Kids On The Moon merkkiset (saatu) ja saappaat monnalisan. Harmittelen, että Kids On The Moonin saatavuus kotimaisista kaupoista on niin huono, heiltä löytyy noita ihania tyllihameitakin useassa eri värissä. Kannattaa katsoa merkin nettisivuilta lisää kuvia!
Pia - Jotain tekemistä
27.5.2014 at 09:45Oi miten kaunis teksti ja kauniit kuvat! Ja kuulostaa aika paljon meidän Eeviltä. 😀
Kids On The Moon onkin merkkinä aivan uusi tuttavuus. Ihan mielettömän kauniita vaatteita kaikki, harmi ettei Suomessa ole jälleenmyyjää! 🙂
Sini
28.5.2014 at 20:09Eevit taitaa oll vähän tuollaisia 🙂
Tuo merkki on ihana, sitä on ollut ainakin aikaisemmin lilla companyssa. Sieltä meillä onkin kahdet merkin rusettihousut, aivan ihanat nekin!Kunpa tätä joku ottaisi valikoimiin jatkossakin!
RiinaSusanne
27.5.2014 at 09:45Ihana tarina ja suloinen tyttö
Sini
28.5.2014 at 20:09Kiitos!
Hanna
27.5.2014 at 12:06Huippu ihana postaus, niin kauniita kuvia ja ihana tarina, tosi kiva lahjaidea hotitädille.
Sini
28.5.2014 at 20:10Kiitos!Toivottavasti kuvasta jää ihana muisto hoitotädille!
Annika /Karkkipurkki
27.5.2014 at 16:29Aivan ihania kuvia ja kiva postaus 🙂
Sini
28.5.2014 at 20:10Kiitos Annika!
Kinuski
27.5.2014 at 16:40Ihana teksti, susta olisi myös runoilijaksi!
Sini
28.5.2014 at 20:10Runot eivät kyllä ole ihan vahvinta alaani, mutta joskus näitäkin on kiva väsäillä! Kiitos!
Pikku hiiri
27.5.2014 at 16:54Ihania kuvia Eevistä & kaunis tarina ♡
Sini
28.5.2014 at 20:10Kiitos <3
Riitta
28.5.2014 at 08:26Kauniit kuvat ja tippa tuli linssiin kun tekstin luin 🙂
Sini
28.5.2014 at 20:11Niin minullakin vähän kun sitä kirjoitin <3
Eppusen kaapilla
28.5.2014 at 11:07Eppu muistaa aina, kun ajetaan messarin ohi, että Eevi oli messukeskuksessa 🙂
Sini
28.5.2014 at 20:11Voi, ihana Eppu! Meilläkin puhutaan usein Eppu pojasta ja koirista!
Iita
28.5.2014 at 21:34Niin kaunis teksti, niiiin kaunis <3 Ja kaunis on tuo ihana metsäntyttö 🙂 Tämä runo osui ja upposi koska meidän neiti on myös juuri tällainen <3