LAPSIPERHE RODOKSELLA: PERHOSLAAKSO, SEITSEMÄN LÄHDETTÄ JA VANHA KAUPUNKI

Rodoksen reissupostaus jatkuu, edellisen postauksen voit kurkata täältä.

Tosiaan, vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja jälkimmäisenä päivänä suunnistimme saaren toista rannikkoa pitkin kohti perhoslaaksoa ja seitsemää lähdettä.

Matka taittui lentokentän ohi ja Paradisin kohdilla viitat kehoittivat kääntymään vähän pienemmälle tielle kohti perhoslaaksoa. Matkan varrella oli myös esimerkiski joku strutsifarmi, mutta siinä emme pysähtyneet. Kaiketi siellä olisi ollut muitakin eläimiä. Perhoslaaksoon oli helppo löytää ja totesimme, ettemme todellakaan olleet ainoita turisteja siellä. Parkkipaikka oli täynnä linja-autoja ja ihmisiä saapui koko ajan lisää.

Pääsylippu oli 3e per aikuinen ja lapset pääsivät ilmaiseksi. Rattailla tuolla ei oikein pääse kullkemaan, sillä reitillä oli paljon portaita ja muutenkin kulkuväylä oli tehty tuollaisista pitkittäin olevista puista. Odotin jotain henkeäsalpaavaa näkyä, jossa tuhannet perhoset olisivat leijailleet siinä meidän yläpuolella, mutta mitä..

Emme nähneet yhtäkään, siis yhden ainutta perhosta koko perhoslaaksossa! Kuulemma tähän aikaan vuodesta niitä ei siellä ole. No kiva, ja varmasti myös kiva niille jotka ovat varanneet kalliin retken tuonne matkatoimiston kautta! Me emme köyhtyneet kuin 6 euroa, mutta ihmettelin miksi ihmisiä tuonne kuskataan linja-autoilla jos siellä ei ole yhtäkään perhosta edes!

Paikka itsessään ei mikään ihmeellinen ollut, mutta olihan se lapsille jännä kulkea noita polkuja pitkin. Tästä matka jatkui sitten kohti seitsemää lähdettä. Tai no, perhoslaakson ohi menevä tie tyssäsi siihen isoon parkkipaikkaan ja siitä meni pieni ja kapea tie sinne itse puistoon, missä ihmiset kävelivät. Tutkimme karttaa ja totesimme, että sinne pitäisi ajaa, mutta kun se näytti siltä ettei se ollut autoille tarkoitettu, niin käännyimme takaisin.

Ajoimme hetken matkaa takaisin päin ja kysyimme neuvoa eräästä kaupasta. Tosiaan, sinne ihmisten sekaan olisi pitänyt vain ryykätä ja palasimme takaisin lähtöpisteeseen. Vähän sydämen tykytyksiä aiheutti ajaa siellä ihmismassan keskellä, pelkäsin koko ajan jonkun jäävän alle. Tästä tie sitten jatkuikin mutkittelevana vuoristotienä ja rukoilin, että jarrut toimisivat kunnolla. Jossain vaiheessa taisimme kääntyä vähän väärästä kohtaa ja ihan suunniteltua reittiä pitkin ei tuonne päästy, mutta perille päästiin kuitenkin.

Seitsemästä lähteestä olin lukenut etukäteen, että tarun mukaan tunnelin läpi kävellyt joko nuortuu tai rakastuu. Finnmatkojen esitteessä kuvataan sitä näin ”Kolymbia-kylästä viisi kilometriä sisämaahan päin sijaitsee Epta Piges, eli Seitsemän lähdettä. Löydä pienet tekojärvet ja vesiputoukset kävellessäsi paljain jaloin jääkylmässä vedessä pitkiä, kapeita ja pimeitä tunneleita pitkin. Vesi tunnelissa on kylmää ja siellä on lisäksi pimeää ennen kuin päivänvalo häämöttää tunnelin toisessa päässä. Kun tulet ulos tunnelista näet pienen lammen”

Ja taas, itsellä oli mielessä joku mieletön keidas kreikkalaisine mytologioineen, mutta todellisuus olikin ihan toinen. Porukkaa oli täälläkin melkoisesti ja kaikki muutkin tuntuivat olevan yhtä hukassa kuin me. Alueella meni ristiin rastiin pieniä polkuja ja lopulta kuitenkin pääsimme sinne tunnelille. Niin, täällä ei todellakaan voi  kulkea rattailla, joten pienten lasten kanssa matkaaville en ehkä suosittele kohdetta. Tänne kohteeseen ei ollut ollenkaan pääsymaksua.

Ja se tunneli, olin siis lukenut jostain Rodos oppaasta, että tuolla on pieni tunneli, jossa on pimeää ja sen läpi kun kulkee niin tarun mukaan joko nuortuu tai rakastuu. Toivoin ryppyjen häviämistä, mutta ei. Oppaassa kehoitettiin pienten lasten kanssa kulkevan näyttävän vaikka kännykällä valoa.

Ja en sitten katsonut usemmasta paikasta mitä tuosta itse tunnelista kerrotaan, sillä oikeasti se tunneli oli 200 metriä pitkä ja täysin pimeä. Ei valon häivähdystäkään! Vesi oli kylmää, pohjassa oli ikäviä teräviä kivia ja vedenkorkeus oli itsellä tuohon pohkeeseen saakka (lapsilla tietysti enemmän). Tunneli oli niin kapea, että siinä ei mahtunut menemään kuin yksi rinnakkain ja edessä ja takana oli ihmisiä, joten poiskaan sieltä ei päässyt. Jopa itsellä alkoi jossain vaiheessa iskeä epätoivo, että tämä ei lopu koskaan. Lapset alkoivat itkeä puolessa välissä, itsellä oli toisessa kädessä Aatu ja toisessa laukku ja meidän kengät. Ai niin ja tietysti se vesi sitten syveni sitä loppua kohden. Silloin oli pakko napata Aatu syliin, raukalla kun vesi olisi ylettynyt jo napaan asti, ja koittaa jotenkin tarpoa kohti valoa. Näin jälkeen päin naurattaa tuokin episodi, mutta silloin meinasi vähän soijaa pukata. Sen suuremmilta traumoilta onneksi vältyttiin ja jatkoimme vielä matkaa kohti vesiputousta.

Alueella kulki vapaana kauniita riikinkukkoja ja tienvarsilla näkyi paljon vuohia. Seitsemältä lähteeltä suuntasimme vielä uudestaan Tsambika rannalle ja siellä lapset viihtyivät taas oikein hyvin. Kahden päivän road trip saatiin kunnialla päätökseen ja paljon tuli nähtyä ja koettua!

Yksi Rodoksen suosituimmista nähtävyyksistä on tietysti vanha kaupunki. Me kävimme siellä pari kertaa ja olihan se todella kaunis paikka. Yllätyin kuinka iso se oli, alueella oli ravintoloita ja kahviloita vieri vierekkäin ja kojuja useita satoja. Useimmissa myytiin aikalailla samoja tavaroita, koriste-esineitä, koruja, kenkiä, kosmetiikkaa, vaatteita ym. Täällä meillä vierähtikin aina useampi tunti, välillä käytiin syömässä ja taas jatkettiin kiertelyä. Hinnoissa oli aika paljon ilmaa ja tinkaamalla hinta usein laski huomattavasti. Tietysti bongasimme samoja tuotteita aina jostain myöhemmästä kojusta vielä halvemmalla. Lapset viihtyivät täällä hyvin, kaikkialla oli niin paljon nähtävää ja jokaiselle lelukojulle piti tietysti pysähtyä. Muutaman puisen lelun ostinkin Aatulle ja Eevi shoppaili itselleen blingbling koruja sekä Hello Kitty viltin.

Vanha kaupunki oli kenkäparatiisi! Nahkaisia paikallisia kenkiä myytiin vaikka kunka monessa kojussa ja hintakaan ei päätä huimannut. Oli sandaaleja, avokkaita, kiilakorkoja ja vaikka mitä. Monissa kaupoissa myytiin myös muiden merkin kenkiä, niissä hinnat olivat ehkä vähän edullisempia kuin Suomessa. Myytävänä oli myös paljon feikkituotteita, joten tarkkana kannattaa olla.

Molemmat lapset halusivat heti uudet kengät jalkaansa. Eevi valitsi itselleen kultaiset varvassandaalit ja Aatulle ostin tuollaisen perinteisen mallin, pojille kun vaihtehtoja ei niin paljoa ollut. Nahka oli näissä ihanan pehmeää ja nämä maksoivat 18e/kpl.

Kuumahan tuolla kaupungissa kierrellessä tuli ja muurien ulkopuolella kimmelsi kutsuva meri. Eevi kävi tuolla vähän kahlaamassa, uikkareita kun ei tullut mukaan. Alapuolella vielä kuva reissun kenkäsaldosta. Itselleni ostin kahdet nahkaiset sandaalit ja ne maksoivat 25e/kpl. Näissäkin oli värejä ja malleja vaikka kuinka. Eeville kävin myöhemmin vielä hakemassa jemmaan toiset sandaalit hopeisena, toivottavasti olisivat ensi kesänä sitten sopivat.

Viimeiseen reissupostaukseen kirjoittelen vielä vähän meidän reissusta Turkkiin ja sukelluspäivästä merellä!