Kaksikymmentäyhdeksän vuotta! Ai minä muka? Miten sitä tuntuu, että lasten vanhenemisen kyllä huomaa, mutta ei omaansa. Kuusi vuotta sitten tähän aikaan olin viimeisilläni raskaana Eevistä ja jännäsin, että tuleekohan meille sama syntymäpäivä. Ei tullut vaan tarkka tyttö syntyi täsmälleen laskettuna päivänä.
Lasten saannin jälkeen viimeistään aika on mennyt sellaista vauhtia, että tosiaan nyt vasta iskostuu tajuntaan: mä olen kohta kolmekymppinen. Muistan kuinka kolmekymppiset tuntuivat silloin teininä ihan ikälopuilta! Ja tässä sitä nyt ollaan…
Mitään ikäkriisiä ei kyllä vielä ole pukannut päälle, sillä onhan se kolmekymppinen vielä tosi nuori, eikös vain? 😀 Saas nähdä liekö samat tunnelmat vielä ensi vuonnakin tähän aikaan, mutta itse olen ihan tyytyväinen ikääni ja siihen mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Tässä on ihan hyvä!
Kirjoittelin silloin tuosta aulan muutoksesta ja tilaamani Therese Sennerholtin printti saapuikin jo jokin aika sitten. Harvinaista kyllä sain kehyksetkin hommattua jo samana päivänä eikä siihen mennytkään puoltavuotta kuten yleensä! Tässä näkyy myös toinen osa tuosta tilaamastamme Lundian* fuuga lipastosta. Olen niin tyytyväinen tähän lipastoon, se on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa! Koitan saada pian tänne kuvia koko aulasta, jossa näkyy nuo lipastotkin vierekkäin.
Ja vaikkapa sitten muistoksi kuluneesta vuodesta, tilasin itse itselleni tämän himoitsemani by Malene Birgerin shopperin (se pienempi koko niistä, sopii omiin käyttötarkoituksiini paremmin.) Löytyy ainaskin täältä. Se aikaisemmin tilaamani tigerin nahkalaukku olikin livenä ihan jättisuuri ja näytti todella hassulta kun olen vain 165cm pitkä. Tämmöinen vähän pienempi shopperi sopii huomattavasti paremmin minulle!
Iästä puheenollen, olisi mukava kuulla minkä ikästä porukkaa teista lukijoista löytyy? Ja muutenkin olisi kiva tietää teistä vähän enemmän, keitä te olette ja mitä teille kuuluu? En olekaan koskaan tehnyt täällä sellaista kysymyspostausta, joten jos haluatte myös kysyä minulta jotain niin kysymyksiä saa heitellä ilmaan ja teen niistä myöhemmin oman postauksen. Jotkut aiheet (esim työ ym) olen pitänyt alusta saakka blogini ulkopuolella, mutta muuten koitan vastailla kaikkiin kysymyksiinne..
*Yhteistyössä
Postaus sisältää mainoslinkin
titti
15.10.2014 at 04:46Onnittelut! Älä, mulla on ollut ikäkriisi jo monta vuotta ja pahenee vaan kun lähenee kolmeakymppiä vaikka onhan tuohon vielä jokunen vuosi. Ehkä se sitten helpottaa 😀
Sini
15.10.2014 at 17:53Kiitos!Ehkä sun kriisi helpottaa tosiaan sitten siinä ihan kynnyksellä 😀
Anonyymi
15.10.2014 at 04:53Onnea!
Ja voi kuule, 30 on vielä oikeasti tosi nuori! Itse täytin keväällä 40, enkä koe vieläkään olevani mitenkään vanha vaan erittäin nuorekas 😉 Mutta totta, lapsista sen huomaa, omani ovat jo kymmenen vuoden molemmin puolin!
Rose
Sini
15.10.2014 at 17:54No niinhän se on ja on kuule 40 myös! Tosiaan vanhoista valokuvista ehkä vähän pistää silmään, että jokunen vuosi on tullut mittariin lisää 🙂 Muuten sitä ei tule ajateltua!
Marru
15.10.2014 at 05:20Kaunis lipasto <3
Täällä kolmekymppinen nainen Oulusta. Ikäkriisi on ollut päällä, mutta siitä ollaan selvitty.
Sini
15.10.2014 at 17:55Eikös! Oi, hyvä, että kriisi on selätetty! Onko sulla sen suhteen vinkkejä jos vaikka sattuu iskemään itsellekin? 🙂
Mirka
15.10.2014 at 06:08Onnea!! Mulla ei oo kai varsin mitään kamalaa kriisiä ollut, vaikka koko ajan päivittelenkin sitä miten nopeasti aika menee ja kummilapset vaan vanhenee 😉 Itse täytin lauantaina 37 😀
Sini
15.10.2014 at 17:56Kiitos ja myöhästyneet onnittelut sinullekin! Mulle oli aika shokki kun mun pikkusisko täytti tänä vuonna 18, siis aikuinen jo!!
Anonyymi
15.10.2014 at 07:06Paljon onnea sinulle! Itse olen 32 ja pientä ikäkriisiä on ollut havaittavissa viime vuosina.. Lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat ja lapsista tosiaan huomaa sen ajan kulun parhaiten. Itsellä on toisinaan vielä ihan teinifiilis:) Asutaan edelleen täällä Petit bateau:n kotimaassa;)
T:Heidi
Sini
15.10.2014 at 17:57Kiitos ja kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Hah, sama täällä, olen varmaan ikuinen teini 😀
Pikku hiiri
15.10.2014 at 07:19Paljon onnea ♡
Sini
15.10.2014 at 17:57Kiitos! <3
Anonyymi
15.10.2014 at 08:20Hei ja Onnea syntymäpäivänä!
Täällä lukija 40 v ja todella parhaassa iässä! 30 on vielä nuoruutta, älä hätäile ;). Lapsien iästä on vaikea päätellä vanhempien ikää. Saadaanhan lapsia niin suurella "ikähaarukkavaihtelulla", 20-40 v noin karkeasti. Joku toinen on 4-kymppisenä jo mummo, itselläni kuopus on kaksivuotias!
Mukavaa syksyn jatkoa!
Sini
15.10.2014 at 18:00Kiitos! Okei, saan siis hyvällä omallatunnolla tituuleerata itseäni vielä nuoreksi 🙂 Olen huomannut, että harvemmin vieraat lapset enää tytöksi kutsuvat, nykyään se on täti 😉 Ja ihan oikeassa olet, lapsien iästä ei voi kyllä päätellä mitään vanhempien iästä. Meillä minun äitini oli juurikin vähän päälle 40 vuotiaana mummo ja hönen samanikäinen työkaverinsa sai juuri esikoisensa!
Satu/Willa Fox
15.10.2014 at 09:00Mä täytin juuri 33 ja oon sitä mieltä et oon ihan nuori vielä. 😀 Mua kiinnostaisi kuulla teidän parisuhteesta, minkäikäisinä ootte tavanneet ja miten ja kuinka pian halusitte lapsia, oletteko naimisissa tai suunnitelmissa, oletteko kotoisin pohjanmaalta vai miten ootte sinne päätyneet. Mut ymmärrän jos et halua parisuhdeasioita blogiin. Mut kiinnostais kyllä kuulla! 🙂 Ihana toi laukku! Mulla on se suurempi ollut haaveissa. 🙂
Sini
15.10.2014 at 18:10No oot sä! Ja ulkonäöstä varsinkin!!Mä vastailen sulle tähän tuohon kysymykseesi..
Miehen kanssa tavattiin jo yläasteella, olin itse seiskalla ja hän ysillä. Hah, olin ihan palavasti rakastunut häneen silloin, mutta en oikein saanut vastakaikua tunteilleni 🙂 Sitten kun menin lukioon niin meillä oli jotain pientä säätöä, mutta ei se sitten kuitenkaan mihinkään vakavempaan vielä silloin johtanut. Samassa kaveriporukassa pyörimme kuitenkin ja aloimme sitten seurustelemaan "ihan oikeasti" kun olin 20v. Pääsin heti opiskelemaan toisella paikkakunnalle, mutta yhteen muutimme aika pikaisesti ja vuoden päästä menimme kihloihin.
Kihlaus onkin sitten vähän venähtänyt ja naimisiin ei olla vielä ehditty 😀 Mies aina vitsailee, että mulla on sellainen 10 vuoden koeaika, no ensi vuonna sekin tulee sitten täyteen! Vauvasta aloimme haaveilla kun valmistuin koulusta ja tulinkin sitten heti raskaaksi ja Eevi syntyi 3 vuoden seurustelun jälkeen.
Minä olen aina asunut täällä Pohjanmaalla ensimmästä elinvuottani lukuunottamatta ja miehenikin suku on täältä lähtöisin. Hän tosin asui lapsuuden Vaasassa, mutta muutti ala-asteella tänne. Eipä varmaan oltaisi yhteen päädytty jos minun perhe olisi jäänyt Tampereella missä synnyin ja miehen perhe Vaasaan. Niin se elämää vaan kuitenkin järkkää kaiken 🙂
Kati M
15.10.2014 at 10:46Onnittelut! Mä muistan, että "olin" 27 -vuotias tosi pitkään, siis ennen ja jälkeen tuon syntymäpäivän 🙂 Ja sitten seuraava ikäluku taisi olla 32. Eihän sitä joka vuosi ikää vaihdeta! Nyt on mittarissa 36 vuotta, ja oikeasti ei sitä ikää ole huomannut ennen nyt viimeisinä parina vuotena. Sulla on vielä hyvin matkaa näihin keski-ikä fiiliksiin!!
Kivaa on, että kirjoittelet juttuja laidasta laitaan. Ja jaksat päivittää usein. Kiitos!
Sini
15.10.2014 at 18:11No ei todellakaan joka vuosi! 🙂
Mä luulen, että ei mene taas kuin hujaus ja kohta mä kirjoittelen täällä 39-vuotiaana ja koen neljänkympin kriisiä!
Kiitos kivasta kommentistasi!
Ebbe
15.10.2014 at 11:11Onnittelut synttärinä! Mä oon 31v. Eikö sitä sanota että nainen on parhaimmillaan kolmekymppisenä 🙂
Sini
15.10.2014 at 18:12Kiitos! Niinhän sitä taidetaan sanoa!
Anonyymi
15.10.2014 at 11:15Onnea !
Itse täytin tänä syksynä 40 v ja aivan järkyttävä ikäkriisi päällä !! En todellakaan haluaisi olla näin vanha.. 🙁 Mä poden vieläkin vauvakuumetta, mutta sitten se todellisuus iskee päälle… Esikoinen kun synty niin olin juuri täyttämässä 32 v..
Sini
15.10.2014 at 18:13Eikä, mitäs me nyt keksittäisiin sun kriisiin!!??
Mä koitan ajatella, että se ikä on vain numero ja se miltä tuntuu, ratkaisee!Ei sulla vielä liian myöhäistä ole vauvakuumeilla, go for it!
Anonyymi
15.10.2014 at 12:35Hei!
Kehtaanko kertoakaan, että olen 48v. Ei sen puoleen, olen ihan sinut asian kanssa, mutta huomasin vaan, että taidan olla lukijoittesi joukossa ikäloppu. Tämä on kyllä ihan kiva ikä myös. Toinen lapsistani on lentänyt pesästä ja toinenkin seuraa pian perästä. Mitään tyhjän pesän -syndroomaa mulle ei ainakaan vielä ole tullut. On aika ihanaa, kun voi harrastaa omia juttuja ja muutenkin keskittyä enemmän omiin asioihin. Miehenkin kanssa(yhdessä 23v) olemme ikään kuin löytäneet toisemme uudestaan ruuuhkavuosien jälkeen. On kiva tehdä hänen kanssaan yhdessä juttuja mihin ei pasty, kun lapset tarvitsi vielä meiltä aikuisilta huolenpitoa.
Mutta se on tosi asia, että aikuisena voi olla eri ikäisiä ystäviä, nuorena ystävät oli enemmän saman ikäisiä. Mittariin kertyneet vuodet ikään kuin menettävät merkityksensä ja asiat ja kiinnostuksen kohteet tulevat enemmän yhdistäviksi tekijöiksi. Tämä siis aasinsiltana miksi lueskelen blogiasi:)
Tykkään sisustuspostauksistasi, sinun omista vaatevinkkauksistasi jne…hyppään yli lastenvaatejuttusi ja vaikkapa lastensynttäripostauksesi(tämä mulle annettakoon anteeksi) Joten summa summarum, kiitos kivasta ja vaihtelevasta blogistasi. (jos nyt jaksoit tämän lukea loppuun)
Mukavaa syksyä, Tiina
Sini
15.10.2014 at 18:22No todellakin kehtaat! Ja mun mielestä on huippua, että täältä löytyy niin eri ikäisiä lukijoita! Mä tiedätkö olen ihan salaa sulle vähän kateellinen! Joskus itsekseni mietin, että mitä kaikkea mä teenkään sitten sillä mun vapaa-ajalla kun lapset on jo isoja! Vaikka you know, en mä sinne nyt heti haluaisi tästä hypätä, mutta on tämä joskus sellaista härdelliä, että kiva haaveilla siitä seesteisemmästäkin ajasta. Silloin sitten varmasi haikailen menneitä vuosia 😀
Ja juurikin tuo, että voi itse sitten harrastaa ja tehdä miehen kanssa yhteisiä asioita. Kyllä me siitä uhutaan, että ei tämäkään vaihe ikuisuutta kestä ja joskus sitten on enemmän aikaa meillekin. Ja ihan oikeassa olet tuossa, oikeastaan siinä vaiheessa kun siirtyy työelämään, niin ystävissäkin tulee suuri muutos. Tai siis ystäväpiiri varmasti laajenee huimasti ja juurikin sieltä löytyykin kaikenikäistä porukkaa.
Minua ei haittaa ollenkaan, että skippaat postauksia ja itseasiassa niin teen minäkin kun luen blogeja. Poimin sieltä ne itselle mieluisimmat jutut ja niinhän sen kuuluisi ollakin. Aika absurdiajatus olisi se, että kaikki mitä bloggaajat kirjoittavat, uppoaisi kaikkiin lukijoihin samallalailla. Minusta blogeja kuuluukin lukea vähän valikoiden, ihan kuten lehtiäkin!
Tosi kiva kun jätit kommenttia ja kiva kun luet blogiani! Mukavaa syksyä sinullekin ja kaikkea hyvää perheellesi!
Mari
15.10.2014 at 16:44Hassua kuinka sitä luo mielikuvia mielessään ihmisistä, joita ei tunne. Jotenkin olen vaan olettanut sun olevan vanhempi. Kaunis oma koti, lapset ja jutut on luonut vanhemman vaikutelman sinusta :). Mulla on kriisi usein vaan siitä, että ens vuonna mulla on jo 10-vuotias lapsi ja koen olevani ihan pentu vielä itsekin. Mulla ens vuonna myös kolmekymppiset :).
Sini
15.10.2014 at 18:23Hahaa, no joo, monesti huomaan itsekin tuon saman! Siis, että olen mielessäni ajatellut jonkun ihan eri ikäiseksi tai erinäköiseksi!
Sari
15.10.2014 at 17:19Paljon onnea! 30 on uusi 20, sanotaan, ja koska ensisynnyttäjien keski-ikä on jo 28,5 ja naimisiin mennään vasta kolmikymppisinä se taitaa olla ihan totta.
Sini
15.10.2014 at 18:24kiitos! Hei eihän meillä olekaan sitte vielä mikään kiire naimisiin 😀
Eppusen kaapilla
15.10.2014 at 17:34Liian vähäinen juhliminen altistaa ennenaikaiselle vanhuudelle. Juhli siis Sini! 🙂 Ja mähän siis olen 25 jos joku kysyy.. 😉
Sini
15.10.2014 at 18:24Jep, ensi viikolla laivalleeeee!! Ja todellakin olet!
Sanna
15.10.2014 at 18:05Ootpa nuori! 🙂 Mulla on Eevin ikätoveri, Aatun ikätoveri ja niillä 8-vuotias isosisko, mutta ikää kymmenen vuotta enemmän. Olen seurannut blogiasi jo noin viisi vuotta ja tykkään yhä, vaikka ajat ovat muuttuneet ja bloggaus ammattimaisempaa ja jaupallisempaa kuin silloin.
Sini
15.10.2014 at 18:27No nuori ja nuori 🙂 Kiva kun olet pysynyt matkassa noin kauan! Tosiaan, blogi on ollut noin 5,5 vuotta pystyssä ja aika paljon kaikki on myös muuttunut sinä aikana. Toisaalta tähän bloggaamiseen on jo niin tottunut, että osaisikohan sitä olla enää ilmankaan tätä!
Anonyymi
16.10.2014 at 06:52Onnea!
Täytän ensi vuonna 30-vuotta, vielä ei ainakaan ole kriisistä tietoa 🙂 Meillä on eskari-ikäinen tyttö sekä vuoden ikäinen tyttö. Lapsista ajankulun huomaa…! Itsellä mennyt useampi vuosi niin, etten jonkun kysyessä ole osannut vastata kuinka vanha olen 😀 Ihan vasta mietin, olenko jo täyttänyt 30, vai vasta sen 29…. Ehkä se ikä ei olekaan niin tärkeä 🙂
Niina
Sini
16.10.2014 at 10:24Kiitos!Ja ihan sama juttu, joskus pitää oikein miettiä, että kuinkas vanha sitä olikaan! 😀
Anskuli
16.10.2014 at 09:41Onnea Sini!:). Mä täytän enskuussa 27v ja hullulta Se tuntuu että kolmekymmentä lähestyy. Muitsan kun vanhin siskoni oli tämän ikäinen (meillä ikäeroa 11v.) niin hän tuntui jo niin vanhalta ja aikuiselta. Nyt tuntuu että eihän kolmikymppinen ole vielä edes kunnolla aikuinen 😉 niin ja olen itsekin kuitenkin neljän lapsen äiti.. 😀 Viime viikolla eräs taksikuski arvioi mun iäksi 15-v, Se ehkä hiukan helpotti ikäkriisiäni 😉 Tosin en mä ihan niiiiin nuorikaan haluaisi olla..
Sini
16.10.2014 at 10:25Kiitos!Wow, sä olet todellakin sitten hyvin säilynyt jos 15-vuotiaaksi luullaan!! 🙂
Amy
16.10.2014 at 18:51Onnea!
Itse olen 39v enkä tunne itseääni ollenkaan vanhaksi, tosin myönnän, että kolmekymppisenä pidin nelikymppisiä vanhana…
Esikoiseni on 9v ja nuorimmainen 2v. Ja muut siltä väliltä. 😉
Jenni
16.10.2014 at 20:37Onnea! Mulla pärähtää mittariin alkuvuodesta 35v, iiks hirvittää jo valmiiksi. Lapset on 8, 6 ja 2. Mut justhan mä olin vasta 25v ja aloin odottaa esikoistani, aika todellakin kiitää lasten syntymän jälkeen