TREENIÄ, TREENIÄ

No niin, edellisestä kuntokuuri-postauksesta on kulunut nyt kuukausi ja aika katsoa mitkä on fiilikset. Pääsin siis mukaan indiedaysin ja Lidlin sportyfeel kampanjaan ja tarkoitus on kolmen kuukauden ajan raportoida tänne kuinka kunkokuuri on edistynyt ja miltä nuo sportyfeel tuotteet ovat tuntuneet osana treeniä.

Itsellä tavoitteena oli lihasmassan kasvattaminen, ne terveellisemmät elämäntavat ja yksinkertaisesti parempi olo. Painon kanssa minulla ei koskaan ole ollut ongelmia, mutta herkuttelu on ollut aina se suurin paheeni. Kuinka siis itsekuri on pitänyt?

Olen tavannut personal trainerini Maijan nyt jo useamman kerran ja olemme pikkuhiljaa käyneet läpi eri osa-alueita tuossa treeniohjelmassani. Pääsääntöisesti treeniviikossani on 5-6 treenikertaa ja näistä kaksi on kuntosalilla ja lisäksi lihaskuntoa tulee yhdestä kotona tehtävästä kuntopiiristä. Voisinkin siitä kirjoitella vielä toisella kertaa, on muutes hyvä ja tehokas kuntopiiri! Loput harjoituskerrat ovat aerobisia harjoitteita eli minulla siis juoksemista.

Täytyy sanoa, että juoksu on alkanut rullaamaan todella hyvin nyt kun opin juoksemaan tarpeeksi hiljaa. Ohjelmassa suurin osa on peruskuntoa kohottavaa juoksuharjoittelua eli sellaista, jossa pitäisi pystyä puhumaan ihan normaalisti kaverille juoksun aikana. Itsellä tahtoi sykkeet nousta aina heti liian korkeiksi kun menin liian lujaa.

Olen oppinut tosi paljon treenaamisesta, ruokavaliosta ja myös siitä levon tärkeydestä tässä parin kuukauden aikana. Helposti sitä starttaa tällaiset elämäntapamuutokset liian lujaa ja unohtaa ne lepopäivät. Olenkin orjallisesti kyllä noudattanut määrättyjä lepopäiviä ja huomannut, että paikat eivät ole olleet liian kipeinä missään vaiheessa. Ilmeisesti palautuminen on siis onnistunut. Muutenkin Maijan tekemät saliohjelmat ovat olleet todella hyviä ja monipuolisia. Aikaisemmin treenasin salilla vähän vailla päämäärää mitä milloinkin ja ehkä liikaakin jotain samoja lihasryhmiä. Oudokseltaan sitten tietysti paikat oli monta päivää ihan jumissa eikä meinannut kävelemään päästä kunnolla. Maijan tekemissä liikkeissä ei istuta laitteissa ja treenata yhtä lihasta vaan liikkeet ovat kokonaisvaltaisia ja treenaavat mahdollisimman monta lihasryhmää kerralla.

Parasta on ollut huomata se oma kehittyminen. Olen oppinut uusia liikkeitä ja niitä olen treenannut aluksi ilman painoja pelkällä tangolla oppiakseni liikkeen kunnolla. Kyykyissä taas painoja on saanut lisätä ja mahtava huomata, kuinka nopeasti sitä lihakset kehittyykään. Treenin jälkeen olen monesti juonut tuollaisen sportyfeel recovery-juoman, joista hyviä ainakin oli tuo mustikka ja sitten mansikka. Proteiinipatukat ovat osoittautuneet myös käteviksi ja niitä kulkee mukana treenikassissa aina. Joskus myös kun makeahammasta kolottaa, olen syönyt tuollainen proteiinipatukan ja himo on mennyt ohi sillä.

Ettei nyt menisi ihan täydellisen kuuloiseksi tämä juttu niin onhan niitä ollut pieniä repsahduksiakin. Alusta asti otin tavoitteeksi sen, että syön herkkuja yhden kerran viikossa, mutta ehkä silloin on tullut syötyä vähän liikaakin. Viime viikko meni taas ihan plörinäksi kun lapset sairastelivat, itsellä oli iltaisin työjuttuja ja vielä se Tampereen reissu enkä ehtinyt käymään salilla ollenkaan. Tosin kummasti sitä on tähän uuteen elämäntapaan tottunut, sillä keho jotenkin kaipasi sitä salitreeniä ja juoksemista ja olikin kiva taas päästä normaaliin rytmiin kiinni. Haastetta tuo tuleva lomamatkamme, mutta sinne pakkaan mukaan ainakin juoksukengät eli ihan löhöilyksi ei pitäisi mennä.

Missä välissä sitä sitten treenaan? Useinmiten iltaisin tai jos menen iltavuoroon niin käyn tekemässä treenin sitä ennen. Lapset menevät aina klo 8 aamulla hoitoon ja siinä jää muutama tunti aikaa omille jutuille ennen iltavuoron alkamista. Monesti lähden lenkille heti kun mies tulee töistä ja sitten loppuilta on perheen yhteistä aikaa. On mulla mukana kyllä salillakin noita innokkaita pikku tsemppaajia ja heistä on aina kiva sinne lähteä. Usein mennään sitten koko perhe ja saadaan miehen kanssa tehdä liikkeitä vuorotellen toisen katsoessa lasten perään. Niin, tuo ei siis ole mikään yleinen sali, että semmoisille en toki lapsia mukaani ottaisi eikä niihin lapsia taida saada viedäkään.