Wuhuu, Aatu se oppi polkemaan ilman apupyöriä! Ja on nyt niin isoa poikaa että…
Viime syksynä testattiin kuinka polkeminen sujuisi ilman appareita, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Kuitenkin esimerkiksi potkupyörällä Aatu meni jo pitkiä matkoja niin, että nosti jalat ilmaan ja antoi pyörän rullata. Tasapainoa siis periaatteessa löytyi, mutta jotenkin oikealla pyörällä meno ei vielä silloin ihan onnistunut.
Ajattelinkin, että heti tänä keväänä jätetään ne apparit suosista pois ja se olikin hyvä taktiikka! Ekalla kerralla meno oli polkeminen huteraa eikä pystyssä pysytty paria polkaisua enempää. Mies oli sitten ollut lasten kanssa lenkillä kun olin itse iltavuorossa ja kuulemma heti tokalla kerralla Aatu oli polkenut kuin vanha tekijä! Hurjan äkkiä ne sitten tuon taidon oppii kun vaan hiffaavat tekniikan.
Tosi hyvä apu tässä harjoittelussa on ollut tuo pyörässä oleva työntötanko. Varsinkin silloin kun lähdetään ns. ihmisten ilmoille ja pitääkin polkea muun liikenteen mukana. Jarruttaminen tapahtuu kengillä, se pitäisi vielä opetella niin ehkä pysyisi nuo kengätkin ehjinä paria viikkoa kauemmin! Tangosta saa kätevästi napattua kiinni jos meinaa mennä metsäliiton puolelle ja sitten jos pikkupolkijan voimat loppuu kesken niin tuosta on hyvä myös työntää pyörää eteenpäin.
Eevi jeesaamassa liikkeellelähdössä! Lapsilla oli nyt ekaa kertaa päällä Lekmerilta saadut Reiman asut. Pikkasen oli ehkä reilut koot ja hihoissa oli vähän extra pituutta minkä huomasi kun hanskat otettiin pois. Nämä on varmasti syksyksi sopivammat molemmille. Aatulla tuo nätti limenvihreä takki ja Eevillä tummanharmaa takki valkoisilla napeilla. Molemmilla on saman mallin välikausihousut, joissa on vyötäröllä sekä lahkeensuissa tarranauhasäädöt. Meillä ei koskaan olekaan Reiman ulkovaatteita ollut, vaikuttavat kyllä tosi hyvälaatuisilta ainakin näin ensituntumalta!
Molemmille lapsille meni hyvin vielä nuo viime vuotiset pyörät, Eevin keltainen Onni on ollut kyllä tosi laadukas ja käyttäjällekin mieluinen. Ensi vuonna sitten varmasti joudutaan Eevin kanssa pyöräostoksille. Suojavarustukset on päivitetty uusiin kun saimme Nutcaselta koko perhe uudet pyöräilykypärät. Aatu valitsi itselleen mustan kasipallon, Eevi vaalenpunaisia kukkia, itse päädyin valkoiseen ja mies mattamustaan. Värivalikoima on hurjan suuri ja kuvioitakin löytyy vaikka mitä. Näitä Nutcasen jälleemyyjiä löytyy aika monesta kaupungista, jälleemyyjälista sekä tietoa eri malleista ja väreistä löytyy täältä. Meilä lapsilla on LittleNutty mallit, itselläni on street-mallistosta S koko ja miehellä M koko.
Kypärissä on hyvät pehmusteet sekä takana säätörulla, leukanarusta löytyy myös pehmuste ja paras juttu on mielestäni tuo magneettikiinnitys lukossa. Lukko on tosi helppo lapsenkin avata ja sulkea. Kypärissä tuli mukana myös tuollaiset lipat, Aatu ainakin ilmoitti heti haluavansa sen omaansa kiinni ja lippa näkyykin noissa Aatu kuvissa.
On nuo meidän pyörälenkit kyllä usein sellaisiakin episodeja, että huh huh! Aika harvoin on käynyt niin, että kumpikaan lapsista ei ole kiukutellut, kaatunut ja pahoittanut mieltänsä, väsynyt kesken kaiken tai muuten vaan vetänyt päätöntä vauhtia katsomatta yhtään eteensä. Siinä saa siis olla kyllä skarppina kun näiden kahden kanssa on liikenteessä ja tuoreessa muistissa on viime kesän lukuisat kerrat kun jompi kumpi meistä aikuisista kantoi potkupyörää olallaan ja uhmaileva 3-vuotias laahusti perässä kieltäytyen polkemasta enää metriäkään. Eipä siinä, pyöräilystä tykätään kyllä kaikki, vaikka aina ei ihan nappiin lenkit menekään!
Mites siellä, onko teillä opittu uusia taitoja pyöräilyn saralla ja tykkäättekö muuten pyöräillä paljon?
Salla
29.4.2015 at 07:03Onnea Aatulle uudesta taidosta! 🙂 Teitte musta kyllä fiksusti, kun apupyörät jätettiin nyt pois.
Meillä molemmat lapset oppi ajamaan tavallisella pyörällä oikeastaan heti kesän, pari ahkerasti potkuteltuaan, eikä kummallakaan laitettu polkupyörään apupyöriä ollenkaan eikä kyllä työntötankoakaan. Nuorempi oppi ajamaan pyörällä hyvin 2-vuotiaana, vanhempi oli 3 v. Pyöräilytekniikka opeteltiin molempien kanssa pitkässä, loivassa hiekkamäessä, jossa ei käytännössä tarvinnut polkea ollenkaan ennen kuin lopussa, jossa mäki loiveni lopulta tasamaaksi, ja ihan lopussa sitten pääsi harjoittelemaan myös jarruttamista. Toi mäki oli ihan loistava opettaja, siinä alas tullessa meno oikealla pyörällä sujuu aivan kuten potkupyörälläkin, mutta lopuksi pääsee hyvästä pienestä vauhdista harjoittelemaan myös sitä polkemista. Aika nopeasti lapset tuntuvat sen kyllä hiffaavan, ja iso osa pyöräilystä osataan jo, kun potkuttelu on hyvin hanskassa.
Tässä kun tulee kivoja kevätkelejä, lähtekääpä vaikka pienelle pyöräretkelle ihanat eväät mukana 🙂 Pyöräilymatka voi olla tosi lyhyt, pääasia, että lapset jaksaisivat sen matkan keskittyä pyöräilemään molempiin suuntiin. Tarkoitus olisi, että retkellä on tosi kivaa kaikista, ja välillä voisi vaikka paistetaa makkarat tai syödä herkulliset eväsleivät lämpimän kaakaon kera ja leikkiä mukavassa puistossa tai bongataan kevään merkkejä luonnosta, mikä nyt ohjelmaan parhaiten sitten sopiikin. Kivoja pyöräilykokemuksia kannattaa nyt keräillä, kun uusi hieno taito innostaa harjoittelemaan.
Mukavia pyöräilyjä koko perheelle, ja iloista vappua! 🙂
Sini
30.4.2015 at 19:49Moi ja kiitos kivasta kommentistasi!
Wau, teillä on molemmat oppineet tosi nuorina! Ja varmasti tuollainen kuvailemasi loiva alamäki onkin täydellinen opetteluun.
Täytyykin tässä kun pikkasen kelit taas lämpenee suunnata kivalle pyöräretkelle koko perhe!
Mukavaa kevättä!
Annika /Karkkipurkki
29.4.2015 at 15:10Onnea Aatulle uudesta taidosta! 🙂 Tutun kuuloista tuo päätön meno… Me ei ainakaan vielä päästä porukalla pyöräretkelle, kun en uskalla itse ajaa pyörällä jos Veikko kaahaa omallaan 😀
Sini
30.4.2015 at 19:50Joo just sitä se on! Aatun kanssa kyllä saa olla vielä tarkkana, varmasti tässä kesän aikana meno sitten ehkä vähän rauhoittuu?!