UUSIA TAITOJA

 Wuhuu, Aatu se oppi polkemaan ilman apupyöriä! Ja on nyt niin isoa poikaa että…

Viime syksynä testattiin kuinka polkeminen sujuisi ilman appareita, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Kuitenkin esimerkiksi potkupyörällä Aatu meni jo pitkiä matkoja niin, että nosti jalat ilmaan ja antoi pyörän rullata. Tasapainoa siis periaatteessa löytyi, mutta jotenkin oikealla pyörällä meno ei vielä silloin ihan onnistunut.

Ajattelinkin, että heti tänä keväänä jätetään ne apparit suosista pois ja se olikin hyvä taktiikka! Ekalla kerralla meno oli polkeminen huteraa eikä pystyssä pysytty paria polkaisua enempää. Mies oli sitten ollut lasten kanssa lenkillä kun olin itse iltavuorossa ja kuulemma heti tokalla kerralla Aatu oli polkenut kuin vanha tekijä! Hurjan äkkiä ne sitten tuon taidon oppii kun vaan hiffaavat tekniikan.

Tosi hyvä apu tässä harjoittelussa on ollut tuo pyörässä oleva työntötanko. Varsinkin silloin kun lähdetään ns. ihmisten ilmoille ja pitääkin polkea muun liikenteen mukana. Jarruttaminen tapahtuu kengillä, se pitäisi vielä opetella niin ehkä pysyisi nuo kengätkin ehjinä paria viikkoa kauemmin! Tangosta saa kätevästi napattua kiinni jos meinaa mennä metsäliiton puolelle ja sitten jos pikkupolkijan voimat loppuu kesken niin tuosta on hyvä myös työntää pyörää eteenpäin.

Eevi jeesaamassa liikkeellelähdössä! Lapsilla oli nyt ekaa kertaa päällä Lekmerilta saadut Reiman asut. Pikkasen oli ehkä reilut koot ja hihoissa oli vähän extra pituutta minkä huomasi kun hanskat otettiin pois. Nämä on varmasti syksyksi sopivammat molemmille. Aatulla tuo nätti limenvihreä takki ja Eevillä tummanharmaa takki valkoisilla napeilla. Molemmilla on saman mallin välikausihousut, joissa on vyötäröllä sekä lahkeensuissa tarranauhasäädöt. Meillä ei koskaan olekaan Reiman ulkovaatteita ollut, vaikuttavat kyllä tosi hyvälaatuisilta ainakin näin ensituntumalta!

Molemmille lapsille meni hyvin vielä nuo viime vuotiset pyörät, Eevin keltainen Onni on ollut kyllä tosi laadukas ja käyttäjällekin mieluinen. Ensi vuonna sitten varmasti joudutaan Eevin kanssa pyöräostoksille. Suojavarustukset on päivitetty uusiin kun saimme Nutcaselta koko perhe uudet pyöräilykypärät. Aatu valitsi itselleen mustan kasipallon, Eevi vaalenpunaisia kukkia, itse päädyin valkoiseen ja mies mattamustaan. Värivalikoima on hurjan suuri ja kuvioitakin löytyy vaikka mitä. Näitä Nutcasen jälleemyyjiä löytyy aika monesta kaupungista, jälleemyyjälista sekä tietoa eri malleista ja väreistä löytyy täältä. Meilä lapsilla on LittleNutty mallit, itselläni on street-mallistosta S koko ja miehellä M koko.

Kypärissä on hyvät pehmusteet sekä takana säätörulla, leukanarusta löytyy myös pehmuste ja paras juttu on mielestäni tuo magneettikiinnitys lukossa. Lukko on tosi helppo lapsenkin avata ja sulkea. Kypärissä tuli mukana myös tuollaiset lipat, Aatu ainakin ilmoitti heti haluavansa sen omaansa kiinni ja lippa näkyykin noissa Aatu kuvissa.

On nuo meidän pyörälenkit kyllä usein sellaisiakin episodeja, että huh huh! Aika harvoin on käynyt niin, että kumpikaan lapsista ei ole kiukutellut, kaatunut ja pahoittanut mieltänsä, väsynyt kesken kaiken tai muuten vaan vetänyt päätöntä vauhtia katsomatta yhtään eteensä. Siinä saa siis olla kyllä skarppina kun näiden kahden kanssa on liikenteessä ja tuoreessa muistissa on viime kesän lukuisat kerrat kun jompi kumpi meistä aikuisista kantoi potkupyörää olallaan ja uhmaileva 3-vuotias laahusti perässä kieltäytyen polkemasta enää metriäkään. Eipä siinä, pyöräilystä tykätään kyllä kaikki, vaikka aina ei ihan nappiin lenkit menekään!

Mites siellä, onko teillä opittu uusia taitoja pyöräilyn saralla ja tykkäättekö muuten pyöräillä paljon?