Välillä tuntuu, että meillä asustaa jo yksi teini-ikäinen. Kaikki meikkijutut on ollut in jo pidempään, kotona ollessa haluaisi aina vaan meikata ja meikata 😀 Myös kynsilakat, hiushärpäkkeet, sormukset ja kaikki kimaltava ovat nykyään niiiiiin ihania!
Miten itse muistelen, että meikkaaminen alkoi kiinnostamaan vasta ala-asteen loppupuolella? Tai en ainakaan muista, että olisin hirveästi edes meikeillä leikkinyt pienenä. Ei meillä Eevi toki meikit naamassa kylillä kulje, mutta kotona tykkää meikkailla meikkipäätänsä ja usein loihtii myös melkoiset sotamaalaukset omaankin naamaansa.
Huulikiillon kanssa ilmeisesti more is more ja sitä pitää välillä
sipaista muutaman minuutin välein. Joskus ihan hirvittää miten nämä
nykyajan lapset tuntuvat menevän valovuoden edellä siitä missä itse oli
samassa iässä. Tuossa iässä me varmaan kuuntelimme peruslastenlauluja,
nyt meillä raikaa Robin ja Haloo Helsinki. Ei siinä, eihän noissa mitään vikaa ole ja tykkään hoilata itsekin molempien tahdissa, mutta ihan eri tyylisistä jutuista tykätään kuin mitä itse pienenä. Kännykkää ja iPadia osataan
käyttää vaikka silmät kiinni ja ainakin meillä on nyt Eevi alkanut olla
tarkempi mm. vaatteistansa mitä haluaa käyttää.
Ja
pojat, voi pojat! Niistä puhutaan ja paljon. Kuka tykkää kenestäkin ja
kaupassa jos törmätään johonkin samanikäiseen tuttuun poikaan niin
hirveä hihitys alkaa ja posket menevät ihan punaisiksi. Mun pikkuisella tytöllä!!!
Yhtäkkiä tuo minun kohta 7-vuotias tyttöni tuntuukin niin isolta. Kunnolla se iskee varmaan tajuntaan sitten kun eka koulupäivä koittaa, mutta kyllä sitä vähän silmäkulma meinasi kostua kun yhdessä menimme kouluun tutustumaan. Niin kuin tuossa jokin aika sitten kirjoittelinkin, niin myös kasvatuksellisesti ollaan uusien haasteiden edessä. Ihan erilaista uhmaa, itsepäisyyttä, rajojen kokeilua ja välillä melkoista tunteiden vuoristorataa täällä kyllä eletään. Joskus ei voi illalla kuin huokaista, että olipahan taas päivä. Ja itsestä tuntuu, että me Eevin kanssa otetaan yhteen jatkuvasti ja ihan samoista asioista.
No, mutta ehkäpä tämä tosiaan on taas näitä vaiheita ja kohta hetkeksi helpottaa. Kunnes tulee taas uudet vaiheet ja haasteet. On tämä äitiys välillä kyllä melkoisen haastavaa hommaa. Ja aina ajattelin, että olen sitten niin cool ja ajan hermolla oleva äiti, ettei tosikaan. Nyt huomaan pyöritteleväni silmiäni tuon tuosta ja miettiväni, että mistähän ihmeen jutuista nuo taas puhuu 😀
Kuvissa kivoja jätskiaiheisia tyttöjen juttuja mm huulikiiltoja ja kynsiviiloja, kännykänkuoret ja tietysti laukku täältä.
Sari
15.5.2015 at 20:11Niin tuttua! Kun koulu alkoi, vaatteista alkoi tulla enemmän ja enemmän sanomista ja nyt tilanne on se, että ostan harvoin mitään kysymättä, kun oma maku on niin tarkka. Meikkaaminen ois aivan mahtavaa, mutta ollaan sovittu että kodin ulkopuolella vain huulirasva (Babylips tietty!) on sallittu. Mitä näistä hyvin nuorista neideistä kasvaa..?! Tämäkin täyttää vasta syksyllä 8.
Sini
17.5.2015 at 19:34Joo kuulostaa kyllä tutulta! Ja sama täällä, ei mitään meikkijuttuja muuta kuin kotona 🙂
Anonyymi
16.5.2015 at 15:53Meillä on juuri 5 vuotta täyttänyt tyttö ja meilläkin on varmasti tuo edessä =) Nyt jo välillä tykkää lakata kynsiä silloin tällöin. kasvatuksen haasteita tässä tosiaan on meilläkin käyty läpi jo kovasti. Asioista saakin ottaa vastaan välillä, kunhan itse muistaa että ei ole liian "autoritäärinen". Selkeät rajat tietenkin täytyy olla. Meillä ainakin tyttö kokeilee ja kokeilee, varsinkin jos huomaa että olen väsynyt. Joskus kun olen antanut periksi, kun mielestäni olen voinut antaa (se on itselle ok ja tilanne on muutenkin ok), on tyttö kokeillut samaa tilanteen ollessa eri ja on joutunut tosi kovasti miettimään ja perustelemaan, että miksi ei nyt ja silti kova kiukku on nostanut päätään. Kerran tosiaan "erehdyin" menemään kauppaan päiväkodin jälkeen ostamaan jäätelön, kun tyttö pyysi ja sen jälkeen olisi pitänyt mennä 3. seuraavanakin päivänä =) Meillä siis kovin omaehtoinen ja tietyllä tavalla "joustamaton" tyttö. Luonteeltaan on silti yleensä hyväntuulinen ja hassutteleva, mutta rajoja pitää kokeilla
Sini
17.5.2015 at 19:35Joo nää on näitä! Ja oikeassa olet, että joskus on hyvä myös joustaa jos kyse ei ole mistään isosta jutusta. Monesti sitä vaan juuttuu siihen äidin rooliin eikä muista ajatella asiaa sen toisen kannalta.
Anonyymi
17.5.2015 at 06:14Hui! Onnex meen 7v. tyttö on vielä ihan lapsi. Leikkii, eikä hihittelee poikien perään. Huulikiillon omistaa, mutta eipä sekään kiinnosta. Aamulla laitetaan ne vaatteet päälle, jotka äiti on kaapista valinnut. Yhteenottoja on, mutta lähinnä ne ovat välien selvittelyä veljen kanssa. Että kyllä nuo lapset niin eri tavalla kehittyvät!
-äiti Turusta-
Sini
17.5.2015 at 19:37Joo lapsihan meilläkin vielä asustelee, leikkiikin myös 🙂 Meillä Eeville kyllä kelpaa suurin osa mun ostamista vaatteista, mutta selkeästi alkaa se oma maku ja tyyli kehittyä. Mun mielestä huulikiilloissa ja muissa ei sinällään mitään kamalaa ole, noita lasten versioita meiltä Eevillä löytyy.
Anonyymi
17.5.2015 at 19:12Joo sama homma kun edellisellä anonyymillä, lapsi vielä täälläkin kouluun menevä.. Enkä kyllä edes kotona antaisi meikkailla jos haluaisikin…Vaatteista toki on tarkka, mutta ei mitään älyttömyyksiä. Pojista ei ole ollut vielä mitään "tykkäys"juttuja, onneksi. Ehtiihän sitä!
Sini
17.5.2015 at 19:39Mä en näe meikkaamisessa mitään kamalaa tai pahaa ja varskinkin kuun syy ei ole näyttää paremmalta, vaan tykkää vaan koristella naamaansa noilla. Ja siis ihan kotona 🙂 Pesemällä lähtee!
j.m
21.5.2015 at 07:09Mun mielestä aikuiset/vanhemmat saavat vaan "syyttää" itseään. Kun pikkutytöt katsovat isompia tyttöjä tai äitejään ja saavat niiltä esimerkkiä, niin tottakai he tekevät samalla lailla ja haluavat olla samanlaisia JOS vaan heidän annetaan toimia samalla tavalla. Mun mielestä aikuiset laittavat ne rajat esim. juuri meikkaamiseen. Meilläkin 4-vuotias haluaisi laittaa huulikiiltoa ja kynsilakkaa kun isommillakin tytöillä hoidossa on, mikä on mun mielestä aika tyrmistyttävää! Tähän mennessä on saanut tyytyä huulirasvaan ja joskus juhliin on laitettu vähän sellaista väritöntä kimallekynsilakkaa mitä sai synttärilahjaksi kaverilta. Mutta kyllä noiden tyttöjen kanssa joutuu vielä vaikka millaisten haasteiden eteen, uskon että paljon enemmän mitä poikien. Ja kuinka sitten laittaa niitä rajoja, jos luokkakaverit saa tehdä jotain ja ettei jäisi porukan ulkopuolelle. Itse sain aika tiukan kasvatuksen enkä saanut aina mennä ja tehdä samoja asioita kuin monet muut ikäiseni ja juduin siitä ala- ja yläasteellakin kärsimään kaveriporukassa. Samaa en haluaisi omille lapsilleni, mutta en myöskään sallia asioia liian aikaisin. Vaikeaa on 🙂