THESE DAYS

En tiedä onko se nämä lämpöset kelit vai loman loppumis masis, mutta jotenkin olen ollut nyt kuluneella viikolla töiden jälkeen ihan tajuttoman väsynyt. Kotityöt ja muut jutut on jäänyt suosista odottamaan parempia aikoja. Varsinkin pidempien työpäivien jälkeen ei energiaa ole riittänyt kyllä yhtään mihinkään extraan, harmittaa kun mitään liikuntaakaan ei ole saanut aikaiseksi harrastettua, vaikka se yleensä kyllä olisi hyvä lääke. Tänään oli onneksi lyhyempi päivä ja ehdittiin lähteä lasten kanssa pyöräretkelle puistoon ja äsken sain tuon pyykkivuorenkin viikattua kaappeihin. Onneksi on huomenna vapaa ja edessä myös vapaa viikonloppu niin ehditään tehdä jotain kivaa koko perhe.

Varmaan yksi syy omaan väsymykseen on ollut se, että olen stessannut
Eevin koulun aloitusta tosi paljon. Se kun ei ihan lähtenyt käyntiin
niin helposti kuin olisin ajatellut. Aikaisemmin ei mitään
sopeutumisongelmia ole koskaan mihinkään ollut, mutta nyt meiltä on
lähtenyt joka aamu itkuinen tyttö kouluun. Tottahan se sitten omankin
mielen saa matalaksi ja toivoisi, että voi kunpa voisi tehdä jotain.
Vaan ei sitä voi. Tuntuu kamalalta jättää lapsi itkemään koulun pihalle ja toivoo vain, että kunpa se siellä nyt pärjäisi.

Nyt kuluneena kesänä on selkeästi Eevistä tullut enemmän ”riippuvainen” minusta ja jotenkin on aisinut, että muutoksia on edessä, vaikka niin kovasti koulua odottikin. Eka päivä meni tosi hyvin, mutta sen jälkeen aamut alkoivat olla vaikeita. Mitään kiusaamista tai sellaista ei ole, mutta ilmeisesti häntä vain pelottaa, että eksyy siellä tms. Ollaan kyllä puhuttu, että aina voi kysyä neuvoa, käyty paikkoja vielä yhdessä läpi ja opettajan kanssakin asiasta keskusteltu. Kuulemma aamuitkujen jälkeen koulussa on kuitenkin aina loppupäivän reipas tyttö. Nyt tänään oli itseasiassa eka aamu kun Eevi ei jäänyt kovin pahasti itkemään, toivotaan jatkossakin nyt asioiden lähtevän rullaamaan paremmin.

Jotenkin kun Eevi on aina sopeutunut niin helposti kaikkiin tilanteisiin, oli tämä aikamoinen ylläri. Ja vielä kun koko kesän laski päiviäkin koulun aloitukseen. Välillä sitä kyllä tuntee olevansa niin neuvoton, varsinkin kun nämä esikoisen jutut tulevat eteen nyt ekaa kertaa. Onko teillä muilla ollut lapsilla hankaluuksia koulun aloituksen kanssa? Mistä se johtui ja miten lopulta alkoi sujumaan?

Koulupäivän jälkeen Eevi kyllä kertooa aina, että oli kivaa. Kavereitakin on paljon samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla eli siitäkään ei ole kiinni. Se on tuo aamun lähteminen ja kouluun jääminen, mikä on nyt takunnut. Ja lisätäänpä päälle vielä aivan tajuttoman kova uhma tai mikä lie vaihe nyt onkaan, niin aika hukassa kyllä äitinä välillä taas on. Pitäisi jostain löytää myös ne lehmän hermot, sillä todellakin aikaisemmat uhmailut ovat olleet ihan lastenleikkiä tähän verrattuna.

No, mutta tänään kuitenkin oli kiva ilta lasten kanssa puistossa ja jotenkin sitä sai virtaa itsekin tästä ihan uudella lailla. Onneksi näille hyville keleille on luvattu vielä jatkoa niin ehditään vielä tänä kesänä ehkä uimarannallekin!