ÄLÄ KADOTA ITSEÄSI

Olen tässä tehnyt empiiristä tutkimusta siitä, mitä minun mielestäni täydellinen aamu vaatii. En kaipaa mitään luksusta, en hotellitason aamupaloja tai muutenkaan mitään niin ihmeellistä. Tarvitsen vain aikaa itselleni….ja kahvia!

Tämähän olisi helposti järjestettävissä vaikka joka aamu jos en olisi näin pirun aamu-uninen. Koska rakastan myös nukkumista johtaa se siihen, että arkiaamuina on yleensä kii-re. Kiire onkin se minkä ensimmäisenä yhdistän aamuun ja se saa jo ajatuksena stressitasoni nousemaan. Arkiaamut eivät siis varsinaisesti kuulu suosikkeihin muuta kuin silloin kun tiedän, että edessä on arkivapaa. Vaikka ne viikonlopun koko perheen yhteiset kiireettömät aamut ovatkin omalla tavallaan ihania, itsekkäästi arvostan vielä enemmän aamuja, jolloin saan olla ihan yksin. Ja näitähän on silloin kun arkena Eevi menee kouluun, Aatu eskariin ja minulla on töistä vapaapäivä.

Jotenkin sitä ehkä tässä ruuhkavuosien keskellä välillä unohtaa itsensä. Tai aika useinkin laittaa kaikkien muiden tarpeet omien edelle. Yksinolo on harvinaista herkkua ja silloin sitä taas muista parhaiten millainen minä itse olen. Kaipaan toki kovasti ystävienkin seuraa ja poden huonoa omatuntoa siitä, etten ehdi heitäkään nähdä tarpeeksi usein. Kahdenkeskistä aikaa pitäisi löytää myös puolison kanssa, sekin on todella tärkeää. Kaipaan kuitenkin välillä eniten minua itseäni, sillä joskus tuntuu, että kadotan minut tässä elämän pyörteissä. Aina silloin tällöin onkin hyvä sanoa itselleen ”Hei minä, mitä sinulle kuuluu?”

Itsensä unohtaminen tapahtuu aika varkain. Kun ensimmäinen lapsi syntyy sitä ajattelee, ettei tässä mikään muutu. Tottakai näen ystäviäni edelleen, käyn illanvietoissa ja pidän huolta itsestäni. En anna äitiyden määrittää minua vaan yhdistän sen sujuvasti kaikkeen muuhun. Niinhän sitä luulisi. Mutta kun vuodet vierivät, lapsia tulee lisää, palaat töihin, lapset aloittavat harrastukset ja työmäärä kasvaa, ensimmäisenä yleensä luopuu omista menoistaan. Monesti sitä on niin väsynyt, ettei edes jaksa mitään muuta. Meidät on jotenkin sisäänrakennettu laittamaan muiden tarpeet edelle ja omia tarpeita mietitään sitten jos jää aikaa ja voimavaroja. Joten itsestä huolehtiminen ei siis toteudu automaattisesti (ainakaan minulla), se pitää järjestää ja siitä täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni. Joskus sitä ei edes muista mitä on hiljaisuus, sillä talo on aina täynnä elämää. Elämä on hyvä ja ihana asia, mutta kyllä se hiljaisuuskin on joskus musiikkia korville.

Näinä arkivapaa-aamuina nautin ensin suunnattomasti siitä, että kotona on ihan hiljaista. Makustelen sitä ja keitän kahvia. Kahvi kuuluu erottamattoma osana jokaiseen aamuuni ja näin vapaapäivänä kuppeja menee yksi jos toinenkin. Minulla on nyt ollut käytössä tuo blogin kautta saatu Nespresso Creatista kahvikone ja voi miten rakastunut olenkaan siihen! Kone tekee täydellisen maitovaahdon ja masiinasta voi valita eri ohjelmilla millaisen kahvin haluaa. Käytämme konetta myös lasten kaakaon tekoon, siihenkin se on kätevä. Tällä voi tehdä myös upeaa kahvitaidetta, en ole vielä onnistunut mestariteoksia luomaan, mutta harjoittelu on käynnissä!

Olen päättänyt näinä aamuina, että pyhitän yhden tunnin minulle itselleni. Vaikka päivälle olisi kuinka paljon suunnitelmia ja tekemistä, otan sen tunnin minulle. Kotona on joskus vaikea ”olla tekemättä mitään” jos tietää, että tuossa se urakka odottaa silmien alla. Hiljaisuuden lisäksi rakastan myös musiikkia ja nautin siitä eniten kun olen yksin. Joten aamuun kuuluu myös spotify-suosikkien kuuntelua, ääneen laulamista mukana ja joskus oikein hyvän fiiliksen iskiessä saatan jorata täällä itsekseni (ja lopuksi paniikissa katson ikkunasta, että näkiköhän kukaan). Nämä aamut antavat kyllä niin paljon voimaa ja etenkin nyt kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä tulee aamuisin monesti fiilis ”mähän voin tehdä ihan mitä vaan!”.

Lapsien jälkeen elämää varjostaa monesti menettämisen pelko. Voin sanoa, että se on itsellä pahin pelko mitä minulla on. Se, että menetän jonkun minulle todella läheisen ihmisen. Menettämistä ajattelen siis fyysisenä menettämisenä, mutta sehän voi olla muunkinlaista erkaantumista. En halua menettää itseänikään kokonaan kenellekään muulle. En edes lapsilleni, vaikka heitä rakastankin eniten maailmassa. Ja joskus sitä huomaa, että olen menettämässä sitä kuka minä oikeasti olen.

Mietin monesti näinä aamuina, että olenko minä oikeasti tällainen mikä minusta on tullut? Stressaan asioista, suoritan, murehdin, väsyn ja tiuskin. Olin mielestäni ennen hauska ja rento tyyppi ja tietyssä ympäristössä olen varmasti sitä edelleen. Mihin minä olen kadonnut?

Itsestään tulisi pitää hyvää huolta. Helpommin sanottu kuin tehty. Joskus en edes huomaa kuinka laiminlyön itseäni. Nyt talo on täällä hiljainen ja vietän aikaa itseni kanssa. Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta en välitä niistä. Olen juonut muutaman kupin kahvia ja sain inspiraation kirjoittamiseen, joten tässä sitä ollaan. Nautin kirjoittamisesta ihan hirveästi ja sekin onnistuu parhaiten silloin kun olen yksin. Blogin päivittäminen ajoittuu itsellä monesti iltaan ja silloin en kyllä ehkä saa aikaiseksi mitään mahtavaa tekstiä, mutta kun aika on rajallinen, on joskus puutteet vain hyväksyttävä. Nautin bloggaamisesta, valokuvaamisesta ja siitä mitä tämä harrastus on minulle tuonut. Blogista en onneksi stressaa enkä vaadi itseltäni sen suhteen liikoja, sillä teen tätä silloin kun siltä tuntuu eikä mitään postauspakkoakaan ole. Näin on hyvä ja aion pitääkin blogin rentouttavana paikkana vailla mitään suorituspaineita. Tämän postauksen piti olla vähän erilainen mitä tästä lopulta tuli, sillä pohdintani vei minut vähän syvällisemmille urille. Näin käykin monesti, jutusta tuleekin jotain muuta kuin olin ajatellut, mutta se on ehkä vain hyvä asia.

Olenko muutes muistanutkaan teille hetkeen sanoa, kuinka kivalta tutuu kun käytte lukemassa ja kommentoimassa täällä. Arvostan sitä kyllä todella paljon ja se antaa aina lisää buustia jatkaa tätä hommaa. Kiitos siis teille ja muistakaahan tekin pitää huolta itsestänne älkääkä kadottako sitä teille tärkeää henkilöä, teitä itseänne.

*kahvikone saatu blogin kautta