TÄTÄ ET NÄHNYT BLOGISSA

Meillä kierää sisustusbloggaajaporukalla kuukausittain aina haaste ja tämän kuun haasteen heitti ilmoille Char and the City blogin Carita. Haasteen ideana on kurkata bloggaajan kodissa kulissien taakse ja näyttää millaista se bloggaajan oikea arki on tai mitä rajautuukaan pois niistä täydellisesti asetelluista sisustuskuvista. Jos olette miettineet onko meillä aina paikat tiptop niin tämän postauksen jälkeen tiedätte totuuden. Lähdetääpäs sitten liikkeelle….

Ai juu, täytyy kyllä vielä sanoa, että itseäkin joskus häiritsee oman blogin ”siloiteltu” ilme. Mietin siis, että luulevatko ihmiset, että haluan esittää meidän elämämme olevan jotenkin täydellistä, vaikkei se missään nimessä sitä ole. Kuitenkin taas toisaalta nautin kovasti valokuvaamisesta ja sommittelusta, joten mielelläni kuvista koitan saada mahdollisimman kauniita. Itse en yleensä juuri koskaan siivoa blogia varten vaan enemmänkin niin, että kuvaan blogiin siivouspäivän yhteydessä, jolloin paikat ovat siis yleensä kondiksessa. Toki jotain tavaroita tulee kerättyä tai sohvatyynyjä aseteltua blogikuvaankin, mutta yleensä tosiaan meillä näyttää sillä hetkellä siltä mitä blogissa…mutta ei välttämättä enää tunnin päästä!

En ole kovin siisti ihminen ja pieni sekasorto ei minua haittaa. Siivoan yleensä kerralla koko talon ja nautin sen jälkeen hetken kun kotona näyttää kivalta ja tuoksuu puhtaalta. Yleensä siivoan kerran viikossa, keittiötä kyllä tulee siivottua päivittäin pyyhkimällä tasot tms. Ja imuri on aina lattialla valmiina tositoimiin, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa viedä sitä paikoilleen kodinhoitohuoneeseen.

Päätin pari päivää sitten, että osallistun haasteeseen ja kuvaan kotimme juuri sellaisena kun se on sillä hetkellä mitään muuttamatta tai siirtämättä. Puolustukseksi sanottakoon, että takana oli viikonlopun työhukit ja edellisestä siivouksesta oli kulunut se viikko, joten täällä oli todellakin kaaos meneillään.

Okei, blogissahan tämä meidän eteinen näyttää tältä ja ai miten ihanaa kun taso on siisti ja tuoreet kukatkin toivottavat vieraat tervetulleiksi.

Ja se todellisuus. Lipaston päälle kertyy aina älytön määrä roinaa. Olin käynyt kaupassa (pari päivää ennen kuvan ottamista) ja näköjään suihkusaippuakin jäi tuohon odottelemaan, josko joku saisi sen vietyä kylppäriin. Keskellä eteistä oli tönöttänyt jo viikon tuo iso pahvilaatikko, johon olen pikkuhiljaa alkanut keräämään kaikkea pahvia maitopurkeista ym lähtien. Ja kyllä, laatikko on edelleen siinä. Vaihdoin viikko sitten myös kukkiin mullat ja sen tiimoilta tuohon on näköjään jäänyt yksi ruukku ja kaksi multapussia. Mies on näköjään käynyt Keskisellä ostamassa jääkiekkomailoja, tuossa ne nojailee edelleen. Tervetuloa siis vaan jos mahdutte sisälle!

Kirjoittelinkin tästä meidän arkieteisestä tuossa tovi sitten. Onpa kätevää kun kaikelle on oma paikkansa ja miten kiva tuo taso tuolla eteisessä onkaan kun siihen voi istahtaa vaikka kun laittaa kenkiä jalkaan!

Öööö, ei. Tasolla nimittäin on kaksi pussia tyhjiä pulloja, yksi pussi menossa lehdenkeräykseen, näköjään Aatun lelupäivän lelu ja jotain pahviroinaa. Hmm, miksen ole laittanut tuota pahvia siihen isoon pahvilaatikkoon mikä on kätevästi tuolla keskellä eteistä?

Niin ja tämä eteiskalustehan on vallan kätevä kun siihen saa kaikki ripustettua siististi omat takkinsa.

Noo, onhan siellä kyllä muutama takkikin, mutta olen kyllä ihan itse varmasti lasten takit tuohon lattialta kerännyt. Ilmeisesti olen jossain vaiheessa luovuttanut ja ainakin Aatun takki näkyy tuossa etualalla ja joku Eevin reppukin lojumassa. Tämä henkarijuttu ei nyt ihan toiminut meidän lasten kanssa, mutta ehkä he vielä oppivat…

On se ihanaa kun lapset niin oma-aloitteisesti ja aktiivisesti keräävät huoneistaan lelut ja pitävät paikat siisteinä!

Jep, sama huone kyseessä! Ovet pääsääntöisesti aina auki ja legot lattialla. Sählyäkin on pelattu ja noh, leikitty ahkerasti. Lastenhuoneet meillä ovat 90% ajasta kyllä tämän näköisiä, sillä lapset siivoavat ne kerran viikossa ja siistinä ne eivät kyllä kauaa pysy. En jaksa kyllä näistä stressatakaan, leikkimistä vartenhan ne on tehtykin.

Ja otetaanpa vielä kertaus….

…kas näin! Molempien lasten huoneessa on kyllä aika hyvin säilytystilaa, joten yleensä siivouspäivänä romut tukitaan niihin ja lätkäistään ovet kiinni.

Jätin parhaan viimeiseksi! Kodinhoitohuone, miltäpä muultakaan se näyttäisi? Tuo laskutaso on todella kätevä, sillä pyykkien kääriminen siinä on helppoa ja ergonomista.

Tämän osalta voin kyllä rehellisesti sanoa, että kodinhoitohuoneessamme näyttää lähes aina tältä eikä koskaan tuolta kuin ekassa kuvassa. Olen nimittäin äärettömän laiska käärimään pyykkejä ja inhoan sitä hommaa yli kaiken, etenkin sukkien parien etsimistä! Pyykkirumba tässä taloudessa on loputon suo ja ainahan tuolla on jonkunlainen kasa odottamassa. Koska taso on niin täynnä aina niin pyykit kuskaan sitten viereisessä huoneessa olevalle sohvalle ja käärin niitä sitten siellä. Ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta kaunis ajatus kyllä!

Tässä oli siis muutama kuva, jota et nähnyt blogissa. Vaikka kyllä itse joskus motkotan kaikille muille kotona kun paikat ovat niin sekaisin, niin en itsekään mikään puhdas pulmunen ole. Mies valittaa minulle yleensä siitä, että jätän aina kaapin ovet auki. Lisäksi omia takkejani ja laukkujani löytyy joka penkiltä ja jätän erilaisia ”kasoja” jälkeeni kun suunittelen kyllä vieväni ne johonkin oikeaan paikkaan, mutta sitten se unohtuu. Jätän myös kahvikupeja lojumaan ympäri kämppää. Siivouspäivänä suurin osa ajasta meneekin siihen, että laitan tavaroita paikoilleen, että voisin alkaa siivota. Meillä kävi vanhassa kodissa yhteen aikaan siivooja, mutta stressasin niin paljon siitä siivoamisesta ennen siivoojan tuloa, että luovuimme sitten siitä 😀

Semmoista arkirealismia tällä kertaa, palaillaan taas!