Haaveet, nehän on ihana asia! Kuinka kiva on haaveilla erilaisista asioista, tulevaisuudesta, seuraavista projekteista ja kaikesta muusta. Olen todennut kuitenkin melkoisena haaveilijana, että se haaveilu voi joskus estää näkemästä sitä kaikkea ihanaa mitä elämässä jo on.
Jos minulta kysytään, että olenko onnellinen niin sanon, että kyllä. Se on helppo sanoa ja koen kyllä sen olevan ihan totta. Meillä on uusi koti, kaksi tervettä lasta, kivat työpaikat ja muutenkin asiat ihan hyvin. Olen siis onnellinen. Kuitenkin sen onnellisuuden joskus unohtaa siinä arjessa, unohtaa tavallaan sen, että miten olla onnellinen koko ajan. En usko, että kukaan tai ainakaan kovin moni voi elää elämäänsä niin, että eläisi koko ajan vain siinä hetkessä vailla huolta huomisesta. Että nauttisi ihan joka hetkestä. En osaa oikein selittää, mutta välillä sitä unohtaa sen, että kaikki mitä olen elämältä toivonut, on saavutettu jo. Kun se arki tuntuu niin arjelta ja silloin kun kotona on sekasorto ja silloin kun joka puolella näkee vain keskeneräisyyttä. Silloin usein unohdan miten nähdä se kaikki muu.
Ja itsellä on todella vaikea sietää sellaista keskeneräisyyttä ja sanoisin, että se on yksi minun huonoja puoliani. Inhoan tekemättömiä asioita, hitaita ihmisiä, odottamista. Haluaisin itse tehdä kaikki nyt heti, että voisin sitten vaan olla. Tässä elämäntilanteessa se vaan on mahdotonta, sillä hetkeä jolloin ei olisi muka mitään tehtävää, ei tule koskaan. Aina tulee tiskiä, sotkua, pyykkiä, lisää töitä, kaikkea. Ja välillä kanssani voi olla vähän vaikea olla tämän vuoksi, koska olen niin malttamaton luonne. Ja vaikka tiedän, että tekemällä ne hommat ei lopu, niin joskus sitä on vaan todella vaikea olla tässä ja nyt.
Tämä tulee ehkä eniten esiin tällä hetkellä täällä kotona kun tosiaan meillä on aika paljon hommaa talon kanssa vielä. On terassia, pihatöitä, maalausta ja kaikkea. Keskeneräisyyden sietäminen on asia, missä minun pitäisi oppia olemaan parempi. Ja ehkä tämä koko homma liittyy myös elämääni kokonaisuudessaan. Nyt kun olen elänyt elämässäni aikaa, jolloin haaveena on ollut joku konkreettinen asia. Unelma-ammatti, ensimmäinen koti, sen remontoiminen, lapset, uusi koti. Kaikesta on haaveiltu ja ihanaa, että kaikki haaveet ovat toteutuneet. Itsellä on kuitenkin nyt ollut sellainen olo, että mitäs nyt? Nyt kun haaveet on totetutuneet, mistäs sitten haaveillaan? Onko aina pakko haaveilla jostain?
Huomaan välillä haaveilevani kesämökistä, uudesta harrastuksesta, opiskelusta. Luulen, että nämä haaveet johtuvat enemmän siitä, etten ole tottunut olemaan haaveilematta mistään ja menemättä jotain asiaa kohti. Tulee välillä olo, että tässäkö tämä nyt on? Ja hassuahan on, että tässä ei ole mitään vikaa. En halua kuulostaa missään nimessä epäkiitolliselta sillä oikeasti ymmärrän kuinka hyvin meillä on asiat. En tiedä olenko yksin ajatusteni kanssa, mutta kun koko elämä on menty tukka putkella jotain tavoitetta kohti, on outoa olla yhtäkkiä tilanteessa, jossa on saavuttanut kaikki unelmansa. En edes osaa nyt sanoa mitä minä muka lisää vielä haluaisin ja sehän tässä hullua onkin.
Koen myös, että some ei monesti helpota asiaa ollenkaan. Kun ihailet kauniita kuvia, täydellisiä asetelmia ja valmiita tiloja niin silloin se oman kodin keskeneräisyys ärsyttää. Ja välillä rima laittaa mitään kuvia someen on korkea, sillä ”kaiken pitäisi olla valmista”. Itse en ole varsinaisesti mikään kuvien stailaaja siinä mielessä, että stailaisin kuvia vain sitä kuvaa varten. Kuitenkin tykkään, että kuvissa on siistiä ja, että esimerkiksi kattauksessa tms asiat sointuvat yhteen. Mutta siis en levitä sataa kynttilää kylpyhuoneeseen kera kukkakimppujen ja kerro, että nautin tässä nyt rentouttavaa spa-hetkeä, koska en tuollaista oikeasti tee. Järjestelen kyllä tavarat ja pöyhin tyynyt suoraan eli siinä mielessä stailaan kyllä.
Välillä sitä itsekin unohtaa somekuvia katsoessa, että monet kuvat ovat todella stailattuja ja täydellisessä valossa huippukameralla otettuja. Ihan turhaa sitä siis vertaa näitä kuvia omiin kuviinsa, mutta kyllä sitä vaan joskus niin tekee. Täydellisten tilojen ja kuvien katselu ei siis varmaankaan paranna omaa ajatusmaailmaani siitä, että keskeneräisyys ja epätäydellisyys on ihan ok. Onneksi kuitenkin nämä somesta tulevat tilanteet ovat satunnaisia, mutta tiedätkö sen tunteen kun näet jonkun kauniin kodin ja sitten nostat katseesi ja katsot omassa kotona jotain asiaa, mikä on pitänyt tehdä ja alkaa vaan ärsyttää se keskeneräisyys?
Olen siis koko ajan jotenkin nyt haaveillut, että kunpa olisi täällä nyt kaikki valmista niin sitten voitaisiin vain olla. Ja unohtanut, että kyllähän sitä voi vaan olla, vaikka asiat ovat kesken. On tosi vaikea sulkea silmänsä sekasorrolta ja unohtaa ne to do listat ja keskittyä tähän hetkeen. Tämä tuli jotenkin tänään itselle tosi vahvasti esiin kun mietin tuota meidän terassia. Sehän on ehkä n 1/3 osalta vasta valmis ja olen jotenkin päässäni ajatellut, että siitä voi nauttia vasta kun se on täysin valmis.
Ja sitten tänään mietin, että miksi emme voi nauttia siitä vaikka se ihan kesken vielä onkin. Miksei vietäisi nuo kalusteet jo sinne ja oltaisi vaan. Ja niihän me tehtiin. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin auringosta, ei se keskeneräisyys siinä haitannut. Tästä aloin miettiä, että kyse on useinmiten vain mun omassa ajatusmaailmassani olevasta ”viasta” mistä ehkä vielä pystyisi oppia pois. Tai olemaan parempi sietämään sitä keskeneräisyyttä ja nauttimaan siitä mitä nyt jo on, vaikka jotain vielä puuttuisikin. Usein annan jonkun pienen asian häiritä ihan liikaa kun voisi vaan olla ja nauttia. Ehtiihän sitä myöhemminkin tekemään.
Koitan siis oppia nauttimaan tästä hetkestä paremmin, siitä kaikesta mitä nyt jo on, vaikka kaikki ei valmista olekaan. Hetkessä eläminen kuulostaa niin kliseiseltä ja kaikki sitä aina toitottaa, mutta oikeasti se on vaikeampaa kuin uskoisi. Olen nyt saanut itseäni jo siihen moodiin, ettei meidän tarvitse saada tänä kesänä kaikkea valmiiksi. Tulee se kesä ensi vuonnakin. Jos nyt tuo terassi ja ehkä jossain vaiheessa nurmikko ja kelien salliessa talon maalaus. On siinäkin tekemistä jo tarpeeksi. Pitäisi kuitenkin lomalla muistaa nauttia siitä lomastakin eikä tehdä siitä liiallista työleiriä, joten sitä yritän nyt itselleni tässä opettaa.
On aika virkistävää saada yhtäkkiä sellainen ahaa elämys asiassa, joka voi muille olla ihan selvä juttu. Ehkä muut osaavat paremmin tämän hetkessä elämisen ja arjesta nauttimisen kuin minä. Hyvä asia on, että ihminen voi aina oppia ja kehittyä ja jotenkin koen nyt tosi hyvänä sen, että tiedostan itsessäni tämän piirteen. En ole ennen oikein ajatellut koko asiaa tai sitä miksi olen niin kovin rauhaton aina. Tästä on hyvä jatkaa, mutta oman ajatusmaailman muuttaminen ei käy ihan hetkessä. Tiedän, että tietyt tunteet varmasti tulevat olemaan jatkossakin osa minua, mutta ainakin yritän nyt kovasti nähdä ne kaikki positiiviset ja hyvät asiat enkä keskittyä siihen mikä on kesken. Täytyy ajatella, että kuinka paljon me olemme saaneetkaan aikaan eikä murehtiä sitä, mitä pitää vielä tehdä.
Sitä kohti mennään!
Anonyymi
1.7.2018 at 18:29Samoja asioita olen miettinyt itsekkin. Meillä on talokin vaihtunut kun edellinen saatiin valmiiksi, useiden muutosten jälkeen ”täydelliseksi”. Kolme tervettä lasta olen saanut. Kaikki oli lähes täydellistä kunnes paloimme mieheni kanssa loppuun. Mieheni ei ahdistuksestaan saanut puhuttua, oli omassa päässään miettinyt asiat niin että mikään ei enää saa häntä jaksamaan tässä parisuhteessa. Nyt hän muutti perjantaina omaan asuntoon.
Olen monesti miettinyt että miksi sitä ei vaan voi tai osaa olla onnellinen siinä hetkessä. Onko pakko koko ajan saada lisää. Nyt kun olen yksin kotona mietin mitä kaikkea olen menettänyt silmänräpäyksessä, haaveilemalla koko ajan jostakin uudesta….nytkin turrutan tunteita ja ikävää siihen että mitähän sitä seuraavaksi haluaa
Sini
1.7.2018 at 20:29Kiitos kommentista ja olen pahoillani, että teillä tilanne päättyi noin. Ymmärrän hyvin, että tilanteesta voi tulla sellainen oravanpyörä. Suorittaa koko ajan, mikä johtaa lopulta uupumiseen ja sen seurauksena on väsynyt ja kiukkuinen eikä parisuhdekaan enää tunnu samalta kuin ennen.
Mietin kyllä monesti, että kun töissä suorittaa kaiken ajan ja sen jälkeen lapsiperheessä kotona, en yhtään ihmettele, että uupuminen on nykyään niin yleistä. Ja jotenkin sitä ei varmasti itse edes asiaa huomaa ennen kuin on todella uupunut ja homma on lähtenyt käsistä.
Ehkäpä välimatka voi tehdä teille nyt hyvääkin, ehkä miehesi huomaa, ettei välttämättä vika ollut pelkästään parisuhteessa vaan johtui jostain muusta. Toivottavasti saatte asiat järjestymään.
Toivon sinulle ihanaa kesää ja, että kaikesta huolimatta siellä olisi niitä onnellisia ja ihaniakin hetkiä, vaikka nyt tietysti voi tuntua, ettei ikävältä osaa sellaisista haaveilla.
Anonyymi
2.7.2018 at 08:48Hei Sini. Ihana kirjoitus, kiitos! 🙂 Onkohan tuo luonteesi osittain myös sellaista "pohjalaista jääräpäisyyttä"? Oon kans itse Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ja kasvanut siihen, että asiat hoidetaan kerralla kunnolla (!) loppuun, sitten vasta relataan. Eräs työkaverini sanoi minulle kerran, et kaikki hänen tuntemansa pohjalaiset on niin tehokkaita ja aikaansaavia, ja häntä jopa välillä ärsytti tää piirre… Tunnistin siis kirjoituksestasi todella paljon itseäni ja tuota keskeneräisyyden sietämistä opettelen päivittäin.
Sini
4.7.2018 at 20:47Hah, uskoisin, että juurikin sitä! Jääräpäiseksi kyllä usein ”kehutaan” 😀
Ja juuri sama tyyli itsellä, asiat kunnolla ja hyvin loppuun ja sit vaan ollaan! Itsellä kyllä joskus vaikeuksia kestää ihmisiä, jotka eivät ole yhtään samanlonteisia, onneksi mielessäni vaan manaan 😂
Mari / puolitoistakerrostakotia
3.7.2018 at 04:53Niin komppaan. Mies aina joskus ihmettelee, ettenkö mihinkään voi olla tyytyväinen, kun "ideoin" jotain juttua. Osittain laitan nämä halut myös visuaalisuuden piikkiin. Ideoita vaan tulee ja asioita havainnoi. Ja nyt puhun siis näistä materiaalisista uudistuksista. Ja tietysti joskus niillä on taipumus lähteä toteutumaan;) Ja kaiken pitäisi mieluiten tapahtua nyt, ellei jo eilen:D
Mukavaa kesää! p.s. ihan sairaan kaunis tuo teidän makkarin(?) seinusta!
Sini
4.7.2018 at 20:49Meillä myös mies usein toteaa, ettei tarvisi muuttaa mitään. Mut kun idea tulee niin se ei jätä rauhaan. Ja tässä mies on varmaan todennut, että pääsee paljon helpommalla kun vaan menee mukana eikä tarvi sitten kuunnella mun valitusta asiasta 😂
Anonyymi
3.7.2018 at 10:08Hei, todella hyvä kirjoitus. Ihan samoja ajatuksia minullakin. Tukkaputkella tekee kaikkia hommia ja ajattelee että sitten lepää kun on kaikki valmista. On todella vaikea rentoutua, jos tietää että on esim. kotitöitä tekemättä.
Ihanaa kesää teille!!!
t.Lilli
Sini
4.7.2018 at 20:50Joo ihan sama fiilis! Vapaapäivinäkin aina touhuan kaikkia tekemättöämiä juttuja ja sit illalla mietin miten on niin väsy! Harvoin sitä osaa ottaa vapaapäivänä ihan rennosti.
Anonyymi
3.7.2018 at 11:36Me kitkutettiin mieheni kanssa yli 5 vuotta yksiössä, jotta saatiin säästettyä iso summa rahaa unelmiemme asuntoon Helsingin keskustan tuntumassa meren rannalla. Näkymät ovat huikeat ja taloyhtiömme omalta laiturilta pääsee mereen uimaan. Matkustelimme kuitenkin tuolloinkin paljon ja sitä teemme nytkin eli en varsinaisesti kokenut meidän eläneen missään keskeneräisyydessä tai välivaiheessa vaikka rahaa reippaasti säästimme ja yksiössä ahtaasti asuimmekin. Me emme halua häitä, lapsia tai kesämökkiä, mutta matkoja meillä on aina 2-3 reissua varattuna. Myös työasiat ovat mallillaan ja se tämän kaiken osaltaan mahdollistaakin. Vaikea sanoa, että haaveilenko minä jostain? Ehkä sitten siitä matkustamisesta, mutta sitä toteutan omien halujeni pohjalta koko ajan, joten siitä ei kai edes tarvitse varsinaisesti haaveilla. Tietysti toivon elämäämme terveyttä ja sitä, että nykytilanne säilyy tällaisena.
Sini
4.7.2018 at 20:53Elämänne kuulostaa ihanalta ja vaikuttaa, että olette toimineet juuri oikein, eli tehneet kuten sydän sanoo. Niin, ei sitä aina tietysti tarvitse haaveilla mistään ja parastahan olisi jos pystyisi aina elämään tyytyväisenä siihen mitä on sillä hetkellä. En koe, että haaveet kuitenkaan ovat huono juttu tai merkki tyytymättömyydestä. Monesti haaveet potkivat eteenpäin tekemään töitä unelman eteen. Mukavaa kesää ja ihania reissuja teille!