TAISTELU SYYSVÄSYMYSTÄ VASTAAN

Olen viime aikoina tuntenut oloni todella väsyneeksi ja tässä päässäni diagnosoinut itselleni syysväsymyksen. Hassua, että se on kaiketi todella yleinen juttu ja aina siitä syksyisin puhutaan, mutta en koskaan aikaisemmin ole huomannut kokeneeni mitään tällaista.

Toki sitä talven synkimpinä kuukausina on huomannut, että ”käy vähän hitaalla” kun aurinkoa ei näe moneen kuukauteen. Suomalaisena sitä on kaiketi tottunut masentavan pitkään pimeyteen, mutta aina sinnittelee tietäen, että paremmat ajat ovat luvassa kun kevät saapuu. En ole kuitenkaan koskaan mielestäni ollut näin väsynyt ja poikki kuin mitä nyt olen muutaman viikon ajan kokenut olevani.

Outoa, sillä pitkän ja aurinkoisen kesän jälkeen koin olevani intoa täynnä ja alkusyksy menikin ihan energisesti. Väsymys tuli vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä vaan olin ihan poikki. Olen nyt muutaman viikon ajan kokenut pakottavaa tarvetta ottaa päiväunet töiden jälkeen, mitä en normaalisti tee. Ja vaikka nukkuisin kuinka paljon, tunnen oloni väsyneeksi siitä huolimatta. Muutaman kuukauden talviunet kuulostaisi kyllä hyvältä.

Uskon, että oman osansa tähän väsymykseen on tehnyt se, että tein kesällä koko ajan jotain enkä oikein ehtinyt huilata. Ja koska tekemäni hommat olivat minusta mieluisia, viimeisimpänä mökkiremppa, en oikein ajatellut, että minun edes pitäisi huilata. Ajattelin, ettei sellaiseen väsy mitä tykkää tehdä. No eihän se tietysti niin mene. Ehkä kroppani vain koittaa kiriä takaisin kesältä väliin jäänyttä lepoa.

Olen aina ollut sellainen tekevä ja menevä luonne enkä aina oikein osaa vain olla. Jos on jotain kesken, en osaa rentoutua ja höllätä ennen kuin se on valmis. Sellainen vain olen enkä oikein itselleni mitään mahda. Tähän asti homma onkin pelittänyt ihan hyvin, vaikka välillä sitä toki on vähän väsyttänytkin. Sillälailla normaalisti ja se on korjaantunut nukkumisella. Uskon, että väsymykseni syy on nyt osittain liiassa tekemisessä, mutta myös osittain tässä syksyssä itsessään.

Lueskelin tuossa artikkeleita syysväsymyksen selättämisestä ja naurahdin, sillä olen tehnyt kaikki juuri niin kuin ei pitäisi tehdä. Tai siis toisin sanoen en ole tehnyt mitään sen eteen, että sitä ei tulisi. Tällaisia vinkkejä siinä sanottiin:

1. Kirkasvalohoito
Tämä on kuulemma tehokkain keino lievittää kaamosoireita. Kirkasvalohoito pitäisi aloittaa aamuisin ja sopiva määrä on n 30-60 minuuttia päivässä. Kertokaahas teidän kokemuksia, toimiiko tämä? Hah, voin vain haaveilla, että minulla olisi aamuisin joutilasta aikaa noin kauan nauttia valohoidosta, mutta ehkä jos tuollaisen hommaisi töihin työpöydälle!

2. Liikkuminen
Jep, en ole liikkunut. En juuri ollenkaan moneen kuukauteen. En oikein tiedä mitä tapahtui, sillä periaatteessa rakastan liikuntaa, ainakin tietynlaista sellaista. Mutta kun toisaalta sohvalla viltin alla on niin kiva maata, katsoa netflixia ja syödä suklaata. -”Se on tämä syysväsymys”, sanon ihan kuin se antaisi minulle luvan jäädä siihen sohvalle.

Oikeastaan tiedän kyllä tavallaan miksi liikunta on jäänyt. Itse olen enemmän ryhmäliikkuja, selainen joukkuepelaaja enemmän kuin yksin tekevä. Ja kun aikataulut eivät oikein antanut myöden sitoutua lajiin ja peleihin ja olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, liikuntakin jäi. En ole mikään rauhallinen kävelijä vaan sellainen, joka liikkuu niin, että hiki roiskuu. Siinäkin olisi itselle yksi muutoksen paikka, oppia liikkumaan ilman minkäänlaista suorittamista, ihan vaan liikkumisen ilosta. Kävelyhän on aina itsestäni ollut ihan turhaa, miksi nyt kävellä kun voi juostakin?

Täytyisi oppia ajattelemaan liikuntaa isompana kokonaisuutena kuin yksi
suoritus. Sillä onhan se paljon muutakin. Ja aina ei tarvi tulla hiki ja
saada aikaan tuloksia, vaan pelkkä rauhallinen kävelykin tekee hyvää ja
se raitis ilma.

Niin ja vaikka kuinka rakastankin syksyä, on se harvemmin juuri sitä
mitä mielessäni ajattelin. Mikäpä siinä olisi kävellessä kauniissa
syyssäässä ihaillen upeaa ruskaa ja nauttien auringonsäteistä kasvoilla.
Kuulostaa mahtavalta! Kun taas sitten ehtisin liikkua siinä klo 18
jälkeen, auringosta ei ole tietoakaan vaan tarjolla on ehta aitoa
syysmyrskyä ja pimeyttä. Kuka hullu sinne lähtee lenkille!

3. Terveellinen ruoka.
Sanoinko jo sohva, netflix ja suklaa? Herkkujen kanssa on lähtenyt ihan lapasesta, sillä kuka nyt katsoo yhtään mitään ohjelmaa ilman, että syö jotain samalla?! Artikkeleiden mukaan ”Yksi yleisimmistä kaamosoireista on makeanhimo, joka yltyy tyypillisesti etenkin iltapäivällä ja iltaisin.”
Jep, kuulostaa kovin tutulta. Olen ollut sellainen iltasyöppö aina ja kun muu talo hiljenee, lähden kollaamaan keittiönkaappeja osittain tottumuksesta ja osittain varmasti sokeririippuvuudesta. Kesäisin jätskiä lukuunottamatta herkkuja en ihan näin paljoa syö, mutta syksyllä kierre taas alkaa.

Kokemuksesta tiedän, että loppujen lopuksi säännöllisestä herkuttelusta on aika helppo päästä irti kun vain aloittaa. Ja paras keino on, ettei osta kotiin mitään herkkuja. Voi kun olisi sitä selkärankaa vielä kaupassakin!

Vitamiineja pitäisi myös syödä, olen ollut niidenkin suhteen todella laiska. Joskus satunnaisesti saatan muistaa ottaa jonkun vitamiinin lasten purkeista, mutta siihen se onkin jäänyt. Mitä/millaisia vitamiineja te syötte? Suosituksia otetaan vastaan, sillä vitamiiniviidakossa itseäni alkaa vain ahdistaa ne kaikki erilaiset purkit enkä lopulta tiedä mitä sitä kannattaisi valita.

Josko siis ensin näillä konsteilla kuittaisin käydä taistoon syysväsymystä vastaan. Ja tietysti sitä lepoa pitäisi myös lisätä, mutta kun joskus tuntuu, että saan parhaiten aikaan asioita illalla kun muut ovat jo nukkumassa. Ehkä se on myös sitä, että talossa ei muulloin ole hiljaista, joten pystyn kerrankin ajattelemaan kunnolla, hah!